Miten elamassa voikaan olla niin lapeensa harmaita, mitaansanomattomia, turhia ja massamaisia paivia? Tekisi mieli juosta paa seinaan tai hypata sinne kaivoon.

On tama kuitenkin mukavampaa kuin ahdistuspaivat. Sellaista ei olekaan ollut ainakaan viikkoon. Oisia ahdistuskohtauksia ei nyt lasketa.

Voin hyvin kuvitella koko loppuelamani tallaiseksi. Jipii.

Onneksi tunnustin rakkauteni Kyproksen ihmepoikaa kohtaan jo viime kesana. Nyt Australian avointen semifinaalivaiheessa se olisi myohaista, gloorihunttausta, bandwagonismia, huorausta jne.