Viime yo oli pitka.
Olen turta. Enaa edes se ei haittaa,
etta en jaksa kiinnostua yhtaan mistaan ja voin olla viikkotolkulla
tekematta yhtaan mitaan. En erota paivia toisistaan. Eilinen voisi ihan
hyvin olla mika tahansa paiva viimeisen 3,5 kuukauden ajalta.
Elamastani on kadonnut sen mittainen jakso. Ja menetettyjen paivien
kasa jatkaa kasvamistaan. En nae minkaanlaista ulospaasya ja olen
henkisesti valmistautunut siihen, etta elamani on tallaista hautaan
asti. Miksi mikaan muuttuisi. Ja sitten tulen sita itkemaan tanne.
En tieda, mita haluaisin tehda tyokseni. Sita paitsi: evvk.
En tieda, mita haluan elamalta. Enka nyt tarkoita mitaan
elamantarkoituspaskaa. Se on minulle selvaa kauraa. Ei elamalla ole
mitaan tarkoitusta, eika kuulukaan olla. En ymmarra ihmisia, jotka
jaksavat vaivata itseaan sen miettimisella. Me tulemme tanne
palloilemaan ja lopulta kuolemme joko syopaan tai nauruun.
En
tieda, missa maassa haluaisin asua. Mietin koko ajan Englannin
jattamista. Ehka se on kuitenkin enemman vain teoreettista mietintaa ja
kaukokaipuun tyydyttamista. Ehka en oikeasti haluakaan taalta pois.
Meinaa olla vahan niinkin, etta on vasyttavaa rakentaa normaalia
elamaa, jos koko ajan muuttaa. 1v1kk on pisin aika, minka olen asunut
yhtajaksoisesti samalla paikkakunnalla lukion jalkeen. Tavallaan
haluaisin taas kovasti uutta, mutta en jaksa kuitenkaan. Pitaisi taas
hankkia uusia kavereita ja opetella kaupunkisuunnistusta. Ja mita jos
siella uudessa paikassa ei kohtaisikaan autuutta. Tulisin varmaan
maitojunalla tai -lentokoneella takaisin tanne ja ottaisin bussin 111
keskustasta Rusholmeen. Siella uudessa paikassa pitaisi opetella
julkinen liikennekin. Pidan Manchesterista, briteista (ainakin
miehista, naisia en juurikaan tunne), jalkapallosta ja Jilly's:sta.
Olen tottunut siihen, etta liikenne ja ulko-ovet toimivat vaaraan
suuntaan. Ja etta pankkiautomaateille kuuluu jonottaa. Tai no
ylipaataan ihan mihin tahansa. Mutta aina on olemassa se mahdollisuus,
etta jossain muualla kaikki olisi paremmin. Olisin tyytyvainen elamaan.
Ehka siella uudessa paikassa paistaisi aurinko, olisi lampimampi,
ihmiset pidempia ja viinakin halvempaa. Kuitenkin pelkaan, etta kaikki
menisikin perseelleen, tai etta mikaan ei muuttuisi. Sitten ikavoisin
varmasti tata kylaa. Taidan aina ikavoida sinne, missa en ole.
Suomeakin on nyt ikava. Mutta ei siina mielessa, etta sinne haluaisin
asumaan. Been there, done that. Mutta on kuulkaas niin ihanaa tulla
kaymaan. Sillakin uhalla, etta siella on kylma, vaikka olisi kaksissa
pitkissa kalsareissa.
Kavin katsomassa Chicken Little
preview:n. Aika pliisu Disneyn animaatioksi. Kolmiulotteisuus aiheutti
muutaman refleksinomaisen vaistamis/torjumisliikkeen. Eipa siita muuta
kateen jaanyt. Paitsi nama 3D -lasit, jotka on tosi coolit.
Olisin ostanut t-paidan tekstilla "Lost&desperate" mikali se ei olisi liian totta.
Taidan menna nukkumaan.
R.E.M. - Stand
keskiviikko, 8. helmikuu 2006
Kommentit