Viime yo oli pitka.

Olen turta. Enaa edes se ei haittaa, etta en jaksa kiinnostua yhtaan mistaan ja voin olla viikkotolkulla tekematta yhtaan mitaan. En erota paivia toisistaan. Eilinen voisi ihan hyvin olla mika tahansa paiva viimeisen 3,5 kuukauden ajalta. Elamastani on kadonnut sen mittainen jakso. Ja menetettyjen paivien kasa jatkaa kasvamistaan. En nae minkaanlaista ulospaasya ja olen henkisesti valmistautunut siihen, etta elamani on tallaista hautaan asti. Miksi mikaan muuttuisi. Ja sitten tulen sita itkemaan tanne.

En tieda, mita haluaisin tehda tyokseni. Sita paitsi: evvk.

En tieda, mita haluan elamalta. Enka nyt tarkoita mitaan elamantarkoituspaskaa. Se on minulle selvaa kauraa. Ei elamalla ole mitaan tarkoitusta, eika kuulukaan olla. En ymmarra ihmisia, jotka jaksavat vaivata itseaan sen miettimisella. Me tulemme tanne palloilemaan ja lopulta kuolemme joko syopaan tai nauruun.

En tieda, missa maassa haluaisin asua. Mietin koko ajan Englannin jattamista. Ehka se on kuitenkin enemman vain teoreettista mietintaa ja kaukokaipuun tyydyttamista. Ehka en oikeasti haluakaan taalta pois. Meinaa olla vahan niinkin, etta on vasyttavaa rakentaa normaalia elamaa, jos koko ajan muuttaa. 1v1kk on pisin aika, minka olen asunut yhtajaksoisesti samalla paikkakunnalla lukion jalkeen. Tavallaan haluaisin taas kovasti uutta, mutta en jaksa kuitenkaan. Pitaisi taas hankkia uusia kavereita ja opetella kaupunkisuunnistusta. Ja mita jos siella uudessa paikassa ei kohtaisikaan autuutta. Tulisin varmaan maitojunalla tai -lentokoneella takaisin tanne ja ottaisin bussin 111 keskustasta Rusholmeen. Siella uudessa paikassa pitaisi opetella julkinen liikennekin. Pidan Manchesterista, briteista (ainakin miehista, naisia en juurikaan tunne), jalkapallosta ja Jilly's:sta. Olen tottunut siihen, etta liikenne ja ulko-ovet toimivat vaaraan suuntaan. Ja etta pankkiautomaateille kuuluu jonottaa. Tai no ylipaataan ihan mihin tahansa. Mutta aina on olemassa se mahdollisuus, etta jossain muualla kaikki olisi paremmin. Olisin tyytyvainen elamaan. Ehka siella uudessa paikassa paistaisi aurinko, olisi lampimampi, ihmiset pidempia ja viinakin halvempaa. Kuitenkin pelkaan, etta kaikki menisikin perseelleen, tai etta mikaan ei muuttuisi. Sitten ikavoisin varmasti tata kylaa. Taidan aina ikavoida sinne, missa en ole. Suomeakin on nyt ikava. Mutta ei siina mielessa, etta sinne haluaisin asumaan. Been there, done that. Mutta on kuulkaas niin ihanaa tulla kaymaan. Sillakin uhalla, etta siella on kylma, vaikka olisi kaksissa pitkissa kalsareissa.

Kavin katsomassa Chicken Little preview:n. Aika pliisu Disneyn animaatioksi. Kolmiulotteisuus aiheutti muutaman refleksinomaisen vaistamis/torjumisliikkeen. Eipa siita muuta kateen jaanyt. Paitsi nama 3D -lasit, jotka on tosi coolit.

Olisin ostanut t-paidan tekstilla "Lost&desperate" mikali se ei olisi liian totta.

Taidan menna nukkumaan.

R.E.M. - Stand