En ollut tunnistaa kaveria, koska Andien aurinko oli tehnyt siita ei-suomalaisen varisen. Se ei ollut tunnistaa mua, koska mulla "kuuluu olla pitkat hiukset ja erilaiset vaatteet". Kaveltiin toistemme ohi rautatieasemalla, kaannyttiin yhtaikaa ympari ja sanottiin: "ei tartte huomata".

Joka toinen lause oli "Muistatko kun se ja se teki/sanoi sita ja tata silloin ja silloin?" Ja yleensa toinen muisti. Naurettiin kohteliaasti vanhoille jutuille, vaikka osassa ei enaa ollut mitaan, mika tuntuisi hauskalle. Yritettiin nimeta entisia fanikatsomolaisia, huonolla menestyksella. Kaytiin leikkimassa sotamuseossa (suosittelen) ja paleltumassa maailmanpyorassa. Humalassa laulettiin lauluja, joihin ei tiedetty sanoja. Kaytiin Old Traffordilla ja Maine Roadilla (olen siis hyva turistiopas). Maine Road naytti hylatylta ja yksinaiselta. Muoviselle ja sieluttomalle City of Manchester Stadiumille ei jaksettu. Katsottiin St George's Dayn kulkuetta ja todettiin, etta onhan senkin juhliminen yksi hyva syy juoda.

Lauantaina mentiin Gigg Lanelle. Pyydettiin lastenliput. Lipunmyyjaa nauratti, mutta se myi meille lastenlipun hintaan, vaikka lipuissa lukikin adult. Koska "Guys at the gates may be a bit nastier." Meidan takana oli vanha mies, joka sanoi, etta Valioliigassa tapahtui samaa. 40 vuotta sitten. Silloin kun oli George Best, ja jalkapallossa seka Manchesterissa muutenkin kaikki hyvin. Se mies tiesi Pasasen ja Vayrysen. Gigg Lane oli hyvinkansoitettu (5500), United- huudot hallitsivat, tunnelma kauden viimeisessa kotiottelussa oli riehakas tappiosta huolimatta, eika katsomossa ollut japanilaisia. Pokaali oli hieno ja kaikki tyytyvaisia. Otin mukaani kausikorttihakemuslomakkeen kaudelle 06/07. Varmuuden vuoksi. Amerikkalaisen taysrunkun tulosta on kohta vuosi, mutta mina olen asian kanssa edelleen eksyksissa. En vain tieda, mita tehda.

Sovittiin, etta pitaa nahda useammin. Niin me sovittiin viime tapaamisellakin, kesalla 2003.

Kelalta tuli selvityspyynto. Nyt sitten sel(v)itellaan. Kunnon itkuvirsi kehiin. Toivottavasti kukaan tuttu ei ole siella toissa.

Punainen paita juhli ensipesuaan kunnon varinpaastolla. Kylla siina lapussa luki, etta pestava erillaan. Mutta niinha niissa aina lukee, eika koskaan ole mitaan tapahtunut. Nyt mulla on kasa vaaleanpunaisia alusvaatteita. Se on lahes allottavinta maailmassa.

+15, kylla se kesa pian tulee.

Pikkuhiljaa pakko alkaa valmistamaan itseaan Liverpoolin FA Cup- voittoon. Viime kaudella Chelsean piti vieda Poolia Mestareiden Liigan valierissa ihan mennen tullen palatessa. Tana vuonna sen piti tapahtua lauantaina. Mutta ei. Chelsea on maailman hyodyttomin joukkue. Tylsan ja mitaansanomattoman lisaksi.

"Are you watching, Manchester?"- banneria odotellessa. Taidan olla katkera.

Kuulin, etta KooTeePee-HJK- ottelussa nykyista olinpaikkaani oli kyselty. Mika on kiva. Mutta jos on unhohtanut nimen, niin voisi kayttaa vahan tahdikkaampaa maaritelmaa kuin "no sellainen alipainoinen rimppakinttu." Vaikka vahan kylla meinasi itseakin naurattaa. Tottahan tuo. Ei enaa niin totta kuin noihin fanikatsomoaikoihin, mutta kuitenkin. :tuoppi:

Tekstiviesteilya eilen.
Mina: "I'm boooooored. can we meet up?"
Sam: "Well, i'm in ambulance, taking arby to hospital. he had too many drinks."

Tallaista taalla.