Vuoden ikaisena tipuin pinnasangysta paa edella kivilattiaan.

1v ja 8kk:n kypsassa iassa opin liikkumaan aidin ollessa sairaalassa puskettuaan pikkuveljen maailmaan. Isa kun ei suostunut kanniskelemaan minua aidin poissaollessa. Oli siis pakko nousta jaloille. Ryomimisen ja konttaamisen skippasin kokonaan.

2-vuotiaana astuin kyykaarmeen paalle. Kaarme oli kiltti eika pahastunut teostani ollenkaan.

4-vuotiaana kavin paivakerhossa. Minulla oli vaaleanpunainen juomapullo. Kaikki muu oli sinista. Olen varma, etta aiti oli ostanut pullon. Ehka se oli jonkinlainen hiljainen toivomus.

6-vuotiaana kylvetin vuoden ikaisen veljen jaakylmassa vedessa. Pidin rapikoivaa veljea paikoillaan vedessa ja ihmettelin, etta onpas kuriton vekara.

Muuta ei alle kouluikaisena tapahtunutkaan.