Ben, 1v1kk, tuli yokylaan. (Ihan sain valita kenet neljasta otan ja vahan ihmeissaan kysyttiin, etta oikeastiko pienimman. No oikeasti, oikeasti. Mita pienempi, sita helpompi.) Kuitenkin, tuossa se puolen yon aikaan hytkyi sohvan reunaa vasten Green Dayn tahdissa. Sitten, haparoiden mutta kuitenkin varmasti, heitti kadet sohvasta irti, horjui kaksi askelta eteenpain ja lysahti maahan nauraen selvasti itseensa tyytyvaisena. 

Armollisesti tiedotin asiasta lapsen huoltajille tekstiviestitse. Jos minulla olisi joskus lapsi, en haluaisi missata sen ensiaskelta. Toisaalta, jos minulla on joskus lapsi, niin tulen varmasti missaamaan sen ensiaskeleen, koska kolumbialaiset adoptiolapset on yleensa vauvaian ohittaneita.

Olen ollut talla viikolla toissa joka paiva 12-23. Paitsi tanaan lahdin jo yhdeksalta. Kukahan saatana senkin on keksinyt, etta joulun alla voidaan ihan hyvin olla auki yhteentoista. Ja tiedatteko, viela kymmenelta oli asiakkaita ihan jonoksi asti. Ihmiset on tyhmia. Myos ihmisten harhaluulo siita, etta kaikkien liikkeiden henkilokunta oikeasti tietaa jotain myymistaan artikkeleista, on huvittava. Haloo, oikeasti me ollaan opiskelijoita, valivuosien pitajia, epaonnistujia, "en_keksiny_muutakaan"- ihmisia. Keskustelut asiakkaiden kanssa on tata luokkaa:

A=asiakas, M=mina.

A: Ma jotain romanttista komediaa tarvisin...
M: Juu, leffat on ylakerrassa. Liukuportaat on tuolla.
A: Et sa osais suositella mitaan?
M: Enpa kattele romanttisia komedioita, etta en osaa. Sorry.
Asiakas jaa tuijottamaan ja odottamaan jatkoa, eli kai luulee kuulevansa jonkun leffan nimen.
**********
A: Oliskohan tama Missy Elliott hyva lahja veljentytolle. Se on 12v.
M: Riippuu varmaan aika paljon sen musamausta.
A: Niin mutta onko tama hyva?
M: Hirveaa paskaa. (no mitas kysyy makuasiasta.)
A: Ai, no en ma sitten tata.

En ole myoskaan koskaan ymmartanyt ihmisia, jotka jossain riepukaupassa kysyy myyjan mielipidetta jonkun vaatteen sopivuudesta. Miksi helkkarissa se h&m:n myyjatytto olisi yhtaan sen paremmin perilla "sopivuudesta" kuin vaatteen sovittaja itse.

Loppukevennys: kavelin eilen kotiin ja kadun toisella puolella oli joukko miehia(poikia? ei voi tietaa) pubin edessa. Yksi tai kaksi niista huuteli jotain ja kun en reagoinut mitenkaan, niin kajahtaa: "Come on, you are not on the catwalk!" Naureskelin siskon kutomaan kaulahuiviin.