Jos joskus elamassani olisin viettanyt juhannusta, niin luultavasti harmittaisi olla nyt pohjoismaiden ulkopuolella. Mutta en ole viettanyt, niin eipa harmita. Tai siis, lapsena kaikki oli kotona (isakin, mika oli aika superepatavallista) ja limpparin juontia ei rajoitettu. Lapsuuden jalkeisista juhannuksista ei ole jaanyt mitaan muistoja. Eika edes johdu alkoholista. Parillisten vuosien juhannukset on varmasti mennyt jalkapallon arvokisojen parissa, mutta parittomista ei minkaanlaista kasitysta. Paitsi 17veena oltiin jollain risteilylla ja... no, antaa olla. Jonain paivana olen tarpeeksi vanha kertomaan kuolematta hapeaan. Jonain paivana.

Pakettien liikkuminen Saaren ja Suomen valilla on aina niin ennalta-arvaamatonta. Joskus kestaa viisi paivaa. Talla kertaa vahan vajaa kaksi vuorokautta. Sain eilen aamulla (synttari)paketin porukoilta. Postitarrassa oli 19.6. klo 15:48.

Iskaa suututtaa, kun koko kesa menee syopahoidoissa. "Olisi edes tapahtunut talvella, niin ei olisi harmittanut." Tiedanpa, mista olen "kesa on ainoa elamisen arvoinen vuodenaika"- ajattelutavan saanut.

Hot Hot Heat - No, Not Now