Aamulla tyomatkalla poikkesin parissa riepukaupassa. Jo ajatuksena ihan tuhoon tuomittu, koska en koskaan loyda yhtaan mitaan. Eika alessa ole enaa jaljella kuin sellaisia kokoja, joihin mahtuisi kaksi minaa. Kuitenkin. Poikkesin. Ja jopa ostin mustat teinisti kulutetut ja revityt tennarit. (Oikeasti tarvisin farkut ja takin.) Saavuin tyopaikalleni ja aloin etsimaan laukusta vaaleanpunaista puudelilompakkoani. En muista miksi, mutta aloin kuitenkin. Eipa vaan loytynyt. Alkoi hieman jo hiki puskea otsalle, kun tyhjensin laukun, taskut ja muovikassin, mutta ehei. Ai niin, mainitsinko, etta puudelilompakossani oli 400 puntaa kateista. Tulevan kamppamme vuokraisanta haluaa takuun ja ekan vuokran modernisti shekkina. Mutta koska HSBC ei vielakaan ole onnistunut lahettamaan uutta shekkivihkoa loppuun kaytetyn tilalle, ajattelin ruokatunnilla kayda viemassa rahat kateisena. Kavin kenkakaupassa kyselemassa ja tarkastin reitin kaupan ja tyopaikkani valilla. Vain naiivi ja/tai idiootti luulee, etta 2,5 miljoonan asukkaan metropolialueen ydinkeskustassa hukatut lompakot pysyy siella, missa sen hukkasi.

Ensin soitin veetun HSBC:n kadotettujen korttien asiakaspalveluun. Jonotin klassista musiikkia ja "Your call will be answered shortly":a kuunnellen. 15 minuuttia. Olin aika pirun ystavallinen, kun sielta vihdoin joku vastasi. HSBC palvelee, saatana. Kortin kuoletus ja lupaus uuden saapumisesta viiden arkipaivan kuluessa ei paljoa lohduttanut. Seuraavaksi soitin, tietenkin, aidille. Itkupotkuraivaroin puoli tuntia. En vain kykene kuvailemaan sita vitutusta. Oli muuten eka kerta elamassani, kun hukkasin lompakon. Hyvaan saumaan sattui.

Kuusi tuntia sen jalkeen, kun olin nuo n. 600 (oh my god) euroa kadottanut, soi kannykka. Siella se oli. Poliisilaitoksella, kaikki 400 puntaa siististi tallessa.

Uskoni edes joidenkin ihmisten rehellisyyteen, ja ylipaataan ihmisiin, on kylla kieltamatta palautettu. Minun mielestani aivan kasittamatonta.

Poliisilaitoksen tati loi katensa yhteen heti kun olin asiani ilmoittanut ja tavannut sukunimeni ja huudahti "You are the one!" Pyysin lompakon loytaneen henkilon yhteystietoja, mutta heilla ei ole lupaa niita antaa. Typeraa.

Melkein itkettaa, kun tuli ihan kamalan hyva mieli.