Lokakuu huitelee pian puolivalissa. Kaikki paivat on samanlaisia, mikaan ei huvita, mikaan n. 400 bandistani/artististani, joista pidan, ei kuulosta kivalta, en jaksa kayda tyohaastatteluissa, en vastaa tyonvalitystoimistojen puheluihin, perun sovittuja tapaamisia kavereiden kanssa, nukun 16 tuntia vuorokaudessa, en heratessani tieda, onko iltapaiva vai keskiyo. Nyt on aivan selkeasti syksy. Viis siita, etta lampomittari nayttaa samaa +17, minka koko sateisen kesan. Olenhan joskus maininnut, etta taalla satoi koko kesan?

Teinisisko taytti tanaan 18v. Se ei taida enaa olla niin kamalan pieni. Se on meista se, jolle on peryitynyt kaikki taiteellinen lahjakkuus ja joka tulee lukematta kirjoittamaan viisikymmentanelja allaa ja joka soittaa seka pianoa etta kitaraa ihan sujuvasti ilman ainoatakaan otettua soittotuntia.

SJI:ta tapasin. Treffattiin Starbucksissa ja lahtiessa mentiin eri suuntiin ja sovittiin, etta soitellaan joskus. Tuntui vahan pahalta (=teki mieli vollata ja oksentaa), vaikka paatos oli ihan molemminpuolinen. Suhteet on siita paskoja, etta mita kauemmin ne kestaa, sita vaikeampaa niita on paattaa. Onneksi kuitenkin tajuttiin jo nyt.

To do:
1. Hanki oikeasti niita toita.
2. Mene nukkumaan ennen klo 3.
3. Heraa ennen klo 12.
4. Etsi uutta musiikkia.
5. Laheta Teinisiskolle ja aidille synttarilahjat.
6. Iloitse siita, etta vuodenaikaan nahden tuolla ulkona on tosi lammin.

Tekee mieli kysya, kuinka monta vuotta on kohtuullista odottaa kuluvaksi ennen kuin alkaa valittaa siita, etta vitutus ja suoranainen suru asian suhteen ei nayta vahenevan.

"Kylla kieltamatta tassa on sellaista havinaa, etta nyt tassa aletaan kirjoittamaan historiaa......jolloin meilla todellakin aletaan puhumaan jalkapallohuumasta." -Jukka Ronka-

"91 minuuttia on jo taynna. Peukut pystyyn, etta Suomi nyt selvittaa taman kulmatilanteen.....Aijaijai jaijjaijaijai.....hirvealta nayttaa...siivotkaa nyt se pallo pois siita maalialueelta...voi luoja...voi luoja paratkoon. (pitka hiljaisuus.)
91 ja puoli minuuttia on pelattu ja Suomi menettaa 1-0-johtonsa...siina loistavasti pelastetaan viela maalialueelta pallo, mutta ei auta. Paatelainen ei osunut palloon, ei siihen osunut kunnolla moni muukaan, mutta Moilanen on pallon edessa ja hanen kautta pallo menee omaan maaliin." -Antero Mertaranta-

"Joka ikinen kerta tama asia paattyy talla samalla tavalla." -Jukka Ronka-

Kaatosade ja hilliton euforinen tunne Sumialan maalin jalkeen.
Kaatosade ja outo levottomuus ennen Unkarin kulmaa.
Kaatosade ja liukastelevat, huteja potkivat Suomen pelaajat, flipperipallo ja Tepin perse.
Kaatosade ja H-I-T-A-A-S-T-I mutta tappavan varmasti omaan maaliin lipuva pallo.
Kaatosade ja totaalinen epausko ja aito jarkytys.

Kannattajaelamani musertavin hetki. Ja samalla myos se hetki, josta katson Suomen maajoukkueen varsinaisen kannattamisen alkaneen. 10 vuotta. Ei haihdu milloinkaan.

Muistatko?