Eilen kirosin sita, kuinka kamalaa on kun 2/3 kamppista on mailla vierahilla ja kolmas kamppis aina toissa. Ihan sama kuin asuisi yksin. Yksinasuminen on kamaluudessa lapsisotilaista seuraava. Jos haluaa puhua, pitaa soittaa jollekin. Tai puhua itselleen. Jos haluaa seuraa tai tarvii apua, pitaa ensin saada paikalle joku. Siivoamiset ja tiskaamiset on aina tehtava itse. Jne.

Tanaan saatanaperkele olisin valmis uhraamaan aika paljon asuakseni yksin. Se aina toissa oleva kamppis pitaa laksiaisia kaverilleen. Taalla on aivan jarkyttavan paljon porukkaa, joita en paasaantoisesti tunne ja jotka ovat ihan eri aaltopituudella kanssani. Melkeinpa viela vaittaisin, etta kaikki ei ole laillisin ainein matkassa.

En tykkaa ihmisista.

Vituttaa niin perkeleesti.

The Smiths - Vicar in a Tutu

edit: jos en olisi tullut tanne itkemaan, en olisi muistanut Nine Black Alpsin keikkaa. Jei, ehdinkin viela ihan hyvin.