En pida syomisesta. Joka paiva stressaan, etta taas pitaisi syoda. Sitten valitsen pitsan ja kasvispuikkojen (en tieda, pitaisko vegetable fingers suomentaa sormina vai kalapuikkoja mukaillen puikkoina.) valilla. Mikali paadyn kasvispuikkoihin, mietin mista purkista talla kertaa ottaisi kastikkeen pastan seuraksi. Huoh, inhoan ruuanlaittoa. Ekanakin, ei ole minkaanlaisia taitoja. Enka edes halua oppia, koska en arvosta syomista. Se ei ole minulle nautinto. Toiseksi, jokainen keittiossa tuhlattu minuutti tuntuu samanlaisela ajantuhlaukselta kuin tyot. Lisaksi keittiossa syntyy aina tavattomasti sotku ja tiskia. Ymmarrykseni ei riita kasittamaan ihmisia, jotka listaavat ruuanlaiton harrastuksenaan.

Yllatyin, kuinka kevyesti otin paivan FA cup -tuloksen. Se siita.

Hyllyssa Kurt Cobainin elamakerran valissa on jotain mahdottoman arvokasta. Onnistuin saamaan lipun huhtikuussa pelattavaan ManU-Arsenal -otteluun. Otteluun, joka mestaruustaistoa ajatelleen saattaa olla aivan liian tarkea. Lisaksi hussasin 150 puntaa keikkalippuihin. Mutta hei, se on sen arvoista. 

Siideri maistuu hyvalle.

Tuon Yhden kanssa menee aika huonosti. Tai oikeastaan ei mene ollenkaan. Ei tunnu miltaan. Ei harmita. Ei mitaan. Haluaisin joskus paasta pitkassa, vakiintuneessa parisuhteessa elavan ihmisen paan sisaan. Ihan vain verratakseni ajatuksia omiini. Olen kylla niin erakkoluontoinen, tai oikeammin laheisia ihmissuhteita kaihtava, etta tuskinpa vertailusta saisin mitaan irti.

Bad Religion - You