Huoh. Toissa on japanilainen vittumulkkupaaesimies. Kylla. Juuri sita. Eniten riepoo, etta tyokaverit mielistelevat Vittumulkkua, koska oma elama on helpompaa, jos on siedettavissa valeissa esimiehen kanssa. Minun mielestani tuollainen on noyristelya ja alistumista. Siksipa olen tehnyt Vittumulkulle erittain selvaksi, etta inhoan sita ja kieltaydyn olemasta sen kanssa tekemisissa verukkeella "ei ole mun esimies". Kuten arvata saattaa, tallaisestahan se riemu repeaa. Toissa on siis oikein rattoisaa.

Entinen tyopaikka on viime aikoina ahdistellut myoskin. Kovasti pyytelevat tekemaan lauantaita. Menin sitten viidennen laappimispuhelun jalkeen suostumaan. Nyt jo ahdistaa huomisen asiakkaat, heidan idioottimaisuus ja mahdollinen kassalle joutuminen. "Next, please... Hiya... Twenty-four and ninety-five, please... your pin please... and the receipt is in the bag... Thank you, bye now... Next please." Oi, sita ajan kulumattomuuden riemua. Aikaa nayton ylareunassa tulee vilkaistua n. kahden minuutin valein. Asiakkaiden idioottimaisuudesta sen verran, etta jokainen palveluammatissa oleva/ollut tietaa, kuinka metsaan latteus "asiakas on aina oikeassa" menee.

Babyshambles - Baddie's Boogie