Kamalan hirvea helmikuu on ohi. Pian on kevat. Ihan pian. Viime yona muuten tuuli, vai ehka sittenkin myrskysi, niin, etta kuvittelin ikkunan tulevan sisaan ja sirpaleiden viiltavan kaulavaltimoni auki. Niin ei kuitenkaan kaynyt. Kuvittelen myos jonkun odottavan minua kirves kadessa pimeassa keittiossa. Siksi joudun aina kurkottelemaan keittion valot paalle eteisen puolelta.

Soin kolme pussia popcorneja ja purkin pringlesseja. Herasin janoon ja oudon tiheasti hakkaavaan sydameen. Ylos noustessa sillmissa sumeni ja tyylikkaasti kavelin oveen. Minun mielesta on muuten pelottavaa ajatella, etta yhden sydamen on tarkoitus kestaa vuosikymmenia. Ihmeellista, etta ihmisia ei kuole sen enempaa sydamen ennenaikaisen pettamisen takia. Sellainen pieni, saalittava lihas, joka ei edes saa levata. Hyi. En ajattele enempaa.

Green Day - Don't Wanna Fall In Love