Haluan pelata/leikkia/olla kiikkupalloa. (Keinupolttis, -pehvis, -pehmis, -matti ja sata muuta ratkiriemukasta mutta virheellista nimea.) Se oli pihaleikkien kuningas. Saantomuutoksia oli aina vahintaan yhta monta kuin pelaajiakin. Viimeistaan 20 minuutin jalkeen oli hirveat riidat. Legendaarisinta oli suoraan syliin tippuneen pallon hatainen tuuppiminen maahan: "EN PALANU!!! OTTI POLVEEN!!!" Kun tulen Suomeen, pelaan kiikkupalloa varastoon ainakin vuodeksi.

Olen onnistunut pysyttelemaan squashin pelaamisessa jo nelja kuukautta. (Nykyaan ihan mielekasta, kun osuu palloon ja ymmartaa saannoot.) Siita innostuneena ostin lenkkarit ja sykemittarin. Saa nahda, miten kay. Juokseminen ei todellakaan kuulu suosikkilajeihini. Tunnen myos olevani valtavan hyva ihminen, kun puuron syominen aamupalaksi ei enaa joulukuusta asti jatkuneen totuttelun jalkeen tunnu ihan kamalalta. Ei se vielakaan hyvaa ole. Paremmin toki takalaiset puurot alas menee hiutaleiden hienojakoisuuden vuoksi kuin suomalaiset pahkurapuurot. En ole koskaan ymmartanyt, miksi niiden hiutaleiden pitaa olla niin isoja. Saada seka ulkonako etta koostumus mahdollisimman vastenmieliseksi? Menen ihan yltiopaiseksi ja kerron tehneeni eilen ihan itse ruokaa alusta loppuun asti. Tassa nyt kuuluu ottaa huomioon, etta minahan elan pakasteilla ja valmisruuilla. No, ei se ruuanlaitto kivaa ollut. Olisin sen tunnin voinut kayttaa paljon mukavammin ja tiskiakin tuli ihan helvetisti, mutta ei siihen kuollut.

Ensimmaista kertaa sitten lokakuun '05 arkielama tuntuu ihan ookoolta. Ne samat asiat, joiden takia ei pystynyt hengittamaan ja jotka puuroutuivat sekavaksi yliajatteluksi, ovatkin yhtakkia ihan vain normaaleja. Ihan tuosta vain erilaiset jutut taas kiinnostaa ja jaksaa aktivoitua. Ilman etta ulkoisessa elamassa on tapahtunut mitaan muutoksia. Toivottavasti tata kestaa kauan.

Ihmismieli on kasittamaton.

Velvet Revolver - Spectacle