Eilen nukkumaan menessa teki valtavasti mieli vodkaa. Tana aamuna tajusin miksi. Se oli suomalaisen sisaanrakennettu kello, joka yritti kertoa, etta kuuluisi humaltua. No, juhannuksena sitten, vaikka aika inhasti lennankin takaisin juhannussunnuntaina. (En kylla ole mikaan pakkohumaltumispaivien viettaja. Muistan viettaneeni vapun muualla kuin kotokotona perati kahdesti, juhannuksen kerran. Siis luonnollisesti ottaen huomioon ainoastaan sen ajan, kun viela asuin Suomessa.)

Onneksi Chelsea paasi finaaliin. Ei tarvi itkea verta, jos tulee tappio. Toisaalta, pahimpaan varautuvana olen jo kelannut sen mahdollisuuden, etta Chelsea voittaa seka Valioliigan etta Mestareiden liigan. Se olisi aika katkeraa.

Taalla ei tapahdu mitaan erityista. Ei ole mitenkaan lammin, +12, mutta tuulista ja sateista tietenkin. Uskon toki kesan tuloon. Ei se voi jaada kahtena vuonna perakkain valiin. Pitaisi varmaan ostaa uudet tennarit, se yleensa lammittaa ilmoja.

Paul Weller - Back in the Fire