Niin paljon kuin tykkaankin auringosta ja lampimasta, auringonlaskun ja pimean valinen aika on hienoa. Tanaan se oli erityisen hieno. Termi 'blue hour' on enemman kuin osuva. Yritin vangita hienouden kameralle, mutta Kodak Shitshare -digipokkaria ei ihan ole luotu moisten naytelmien kuvaamiseen. Kuvat eivat tehneet mitaan oikeutta. Enka oikeasti ole vielakaan loytanyt viime kesana hukkaamaani piuhaa, jolla ne kuvat ylipaataan saisi kameralta koneelle. Muistinpa taas kuvausreissullani, miksi yksin liikkuminen vahankaan illemmalla on aikasta epamiellyttavaa. Apaut 10 toottaysta ohimenneista autoista ja laskematon maara vislauksia. Olinkin sentaan niinkin pornossa paikassa kuin leikkipuistossa ja vaatetuksena pitkahihainen Ramones-paita, punaiset tennarit, polvisukat (mika on epaseksikkain asuste koskaan) ja oranssi puoleen reiteen ulottuva hame. Kylla tuollaisesta jo kannattaa hairikoida, olenhan niin helvetin hehkea. 

Olen kylla ollut vahan katkera siita, etta Suomessa on ihan kesa ja taalla korkeintaan "vuodenaikaan nahden keskivertoa", eli siis ihan lamminta, mutta ei kesa. Mutta ensi viikolla osat vaihtuu! Olen taas nimittain tutkinut maailman saatilaa. Lempipuuhiani.

Nyt jo vahan naurattaa, miten humalassa olin paivalla ja selitin kamppikselle, kuinka "pastatonnikala vain valahti lautaselta matolle, vaikka olen korkeintaan tipsy." Kamppis K oli kiltisti pessyt maton silla aikaa, kun mina vetelin sammuneena paivaunia. TIPSY. 

Yritan tehda munakoisosta jotain syotavaa. Muistan kuinka kamalasti inhosin sita lapsena. Haluan todistaa itselleni, etta ei se oikeasti ole kamalaa. Tunnustelin sita jo varovasti, ihan kuin sienta. Apua, ehka se onkin oikeasti niin kamalaa kuin muistan.

I Am Kloot oli livena masentavan huono. Ei yhtaan mitaan muuta. Paskoja keikkakokemuksiakin on oltava, uskoisin.

Slayer - Altar of Sacrifice