Hui ja hai, kaikki viikonlopun katumukset ja itsetutkiskelut on yllattaen unohtunut. Enaa ei tee yhtaan mieli ryhdistaytya ja elaa oikeammin. (Tosin viime viikonlopun tapahtumia en siltikaan halua toistaa.)

Heinakuu alkaa taittumaan loppua kohden. Kesaa vaan ei nay. Jos viime vuoden paskakesan jalkeen joku olisi kuiskinut, etta seuraavakin kesa tulee olemaan aivan yhta auringoton, en olisi uskonut. Eihan niin vaan voi kayda. Etta olisi kaksi kesatonta* vuotta perakkain.

Kuinka saatanan vaarin sita voikaan luulla. Ja kun kyse ei edes ole siita, etta "i prefer summers" vaan siita etta kesa on ainoa elamisen arvoinen vuodenaika. Ainoa aika vuodesta, jota mina odotan. Ainoa aika vuodesta, kun en lukittaudu sisatiloihin. Ainoa aika vuodesta, jolloin voi elaa. Mina en vittu enaa jaksa tata. Uskomatonta paskaa.

*) Kesa, ja ylipaataan vuodenajat, on minulle ilmastollinen asia. Vuodenaikoja ei katsota kalenterista vaan saasta. Kesa on yksiselitteisesti silloin, kun varjolampotila on paivalla vahintaan +20. Sellaisia paivia on tana vuonna ollut 11.

Sonic Youth - Theresa's Sound-World