Olen aika kyllastynyt tahan henkiseen tyhjioon. Eika juoksulenkilla (ensimmainen kolmeen vuoteen) tapahtunut koiran paskaan astuminen juurikaan motivoinut juoksemisen aloittamista. Mika ehka osaltaan saattaisi tayttaa tyhjiota. Toihin meneminen on aivan pakollinen juttu. Nain kauan onnistuin taas viivyttelemaan. Nyt ei enaa auta mikaan. Mieluummin kylla vaikka seisoisin kaksi viikkoa lumihangessa paljain jaloin tai tokkisin nuppineuloja kynsien alle.

Miksi lapset ei nykyaan koskaan synny erapaivaan mennessa. En jaksa enaa odottaa veli Kakkosen panostusta maailman vaatimattomaan vakilukuun saapuvaksi. (Iltapaskalehdisto on viime aikoina muuten uutisoinut useamman laskin (n. 6kg) vastasyntyneen. Mielestani kaikki jattivauvat nayttavat sairailta ja rumilta. Jostain syysta(...) naiden vanhemmat on lahes poikkeuksetta syottoporsaita itsekin. Vaikea sanoa, kun en ole ollut raskaana, mutta eiko edes sita raskausaikaa voi elaa vahan maltillisemmalla ruokavaliolla ja olla antamatta laskiytta lapselle syntymalahjaksi. Yok.)

Sataa. Join kaksi siideria ja ne maistui pahalta. Olen koko ajan hirvean vasynyt ja ei oikeastaan jaksaisi herata joka paiva. En oikein jaksa yhtaan mitaan. Kaikkein vahiten muita ihmisia. Mieluiten olisin yksin ja nukkuisin 24/7. Tavoistani poiketen en ole edes teeskennellyt ja yllapitanyt minkaanlaisia normaaliuskulisseja.

Enka tieda, olenko vain vahan syysmasentunut vai onko tama nyt sitten jotain mielisairauteen liittyvaa.

Tama blogi on ollut koko elamisen tapaan niin pakkopuristamista viime aikoina, etta taidan nyt suosista unohtaa asian hetkeksi. Ei, en tee mitaan dramaattista blogimaailmasta poistumista, mutta paivitykset lienevat aika harvassa jatkossa.

Dirty Pretty Things - Blood Thirsty Bastards