Jos asuisin kahdessa maassa, Taalla ja Etelassa, lahtisin Etelaan suurinpiirtein naihin aikoihin, Tanne palaisin huhtikuussa. Jotenkin viela pystyn kasittelemaan syksyisin tapahtuvan ulkolampotilan romahtamisen, mutta pimeys ja markyys nitistaa mielen. Olisi hienoa, jos olisi niita ihmisia, jotka aidosti pystyvat nakemaan kaikissa vuodenajoissa hyvia puolia. "Ihanaa kun on syksy! Sateisia, pimeita iltoja ja putoavia lehtia.<3" Mutta en pysty. Yritin tanaan ulkona asennoitua niin, etta kiva hengittaa raikasta ja viileaa ilmaa, kivasti ropisee sade kattoihin ja hienosti heijastuu mainosvalot markaan asfalttiin eika tama riepotteleva tuulikaan ole muuta kuin viesti vapaudesta. Ja paskat. Olisi jo kesa. En ikina selvia seuraavaa puolta vuotta.

Kaiken hyvan lisaksi on pakko hankkia talvitakki. Tai no talvi ja talvi, mutta lampimampi takki kuitenkin. Ihan kuin vaateostokset ei olisi tarpeeksi perseesta muutenkin, niin tana vuonna talvitakkivalikoimat on jotain sanoinkuvaamattoman jarkyttavaa. Tama summaa hyvin. Osta noista joku ja kehtaa viela kulkeakin se paalla ihmisten ilmoilla. Mieluummin kuljen vaikka alasti.

Kompastuin suihkussa, kiskoin suhkuverhon tankoineen alas ja halkaisin huulen kylpyammeen vesihanaan.

Voisipa vain soittaa hullujen osastolle ja sanoa, etta tulen sinne koko loppuelamakseni. Olisi ainakin helppoa eika tarvisi miettia, mita tekee. Mutta en jaksa niita kaiken maailman ryhmaterapioita ja muille hulluille jutusteluja edes vahaa alusta. En tajunnut ollenkaan, mita hyotya siita on, etta toinen toistaan ahdistuneemmat ihmiset kertovat toisilleen, kuinka paha olo on. (Henkilokunnam jasenille jutustelu ilman muiden hullujen lasnaoloa sentaan tuntui rauhoittavalta.) 

U2 - Bullet the Blue Sky

ps. Muutin Suomesta tasan viisi vuotta sitten. Viisi_vuotta. Aika, mihin menet. Mina sen sijaan en nayta menevan yhtaan mihinkaan.