Olen niin innostunut, etta pitaa valilla muistuttaa, kuinka kavi Andorrassa. Viimeiset kaksi paivaa olen hymyillyt idioottimaisesti lahes tauotta ja kuiskuttanut bussipysakilla ihmisten korviin, etta "Taidamme menna Royn kanssa Alpeille."

Ajatelkaa, lahes ikuisen odotuksen loppuminen on valjan realismin rajoissa. Koska olisi edellisen kerran ollut tallainen tilanne? Viimeisimmissa ties_kuinka_monissa pippaloissa usko on romahtanut ekan kerran jo arvontavaiheessa. Mutta nyt perkele.

Nyt tai ei koskaan. Voi poijjaat. Tule jo syksy. Iiiiiiiks.