Tunnen halkeavani ilosta. Tekee mieli halata puita, nurmikkoa ja jopa ihmisia. Toissa smalltalkkaan asiakkaiden kanssa enka kulje korvatulpat korvissa.

Kaupungilla haluaisin kapsahtaa Chris Prongerin pelipaitaa kantavan tyypin kaulaan. En kuitenkaan halua herattaa niin paljon huomiota ja sen sijaan virnistan idioottimaisesti, heitan huonon mestaruuslapan ja paadyn Manchesterin ainoan, itseani ei nyt lasketa, jaakiekkoihmisen kanssa pubiin. Tunnustan ehdotonta rakkauttani S. Niedermayeria kohtaan ja mietin, menenko naimisiin Niedsin vai Dave Grohlin kanssa.

Kotona laitan youtuben hakuun "anaheim ducks stanley cup" ja katson samat klipit miljoona kertaa. Oleellisin vajaassa viidessa minuutissa.

Olisi aika karua, jos nyt heraisi.

Therapy!:n Troublegum on aliarvostetuin albumi koskaan.

Ash - Intense Thing