Juuri kun Audioslavea oppi rakastamaan, Chris Cornell pilaa kaiken. Mutta on silla mahtava aani. Ja on se muutenkin hottis. Ainakin 42 veeksi.

On inhottavaa tietaa jotakin, jota ei saisi kertoa, mutta mieli tekee ja asia meinaa lipsahtaa suusta/nappaimistosta koko ajan. Ja ei Sohovi, talla ei ole mitaan tekemista Seelannin kanssa. En ole ihan niin lapinakyva. Itseasiassa, taman blogin lukijakunnassa ei toivottavasti ole ketaan, jota asia millaanlailla kiinnostaisi. Jos on, niin muutama postaus olisi saanut jaada tekematta. Oikeastaan voisinkin toitottaa polttelevaa asiaani taallakin, jos olisin ihan varma, etta kukaan vaaralla tavalla tuttu ei ole tanne eksynyt. Nyt pitaa lopettaa aiheesta tai menee turhan yksiselitteiseksi.

Bloc Party oli vahan erilainen kuin muut kokemani keikat. Ja niiden solistissa on jotain vekkulimaista. Eika tama ollut mikaan mukahauska anttimuuris-viittaus. Kepea poppoo, kepeaa musiikkia.

Ei tassa mitaan. On elo paskempaakin ollut. Paljonkin. Taidan hipsia keittion kautta varhaisille unille.

Big Star - Dony