Valitettavasti minulla ei ole tarjota mitaan itsesaalirypemista tai katumisia. Meilla oli fantastinen ilta, yo ja aamu.

Kevyessa nousuhumalassa bussipysakin scallyt tuntuivat ihan mielekkaalta juttuseuralta. Olin jopa vahan pahoillani, kun lopulta jouduin jattamaan taakseni nama luomakunnan kruunut, joilla ei ollut mitaan kasitysta Suomen tai Skandinavian sijainnista, ja joiden etaisesti englantia muistuttavasta lahiomongerruksesta ei saanut mitaan tolkkua. Suorastaan kirmasin kaupungille paastyani Hard Rock Cafeen eteen. Manchesterin keskustassa alkoholin nauttiminen kadulla on sakon uhalla kielletty. Odottelin riekkumisseuraani ja siemailin sivistyneesti vodkakolaani, kun ohi kavellyt poliisi huomauttaa, etta onhan se pelkkaa kokista. No on, on. "Have a good night, don't drink too much." Englannin poliisi on ihana. He vain hengailevat kaduilla ihan turhaan ja heittavat lappaa kansalaisille. Suomen poliisi on ihan typera ja pelottava. Tarkistettuani poikieni sijainnit (A: tuli just suihkusta, menee melkein tunti. Y: jumissa liikenteessa, paikalla ennen yhtatoista.) kyllastyin odotteluun ja tuiskeen rohkaisemana herranjumala juttelin ihan tuntemattomille ihmisille, OHMYGOD. Y:n saavuttua tutkimme hartaasti, kenen kello on oikeassa. Minun kannykkani kellon mukaan Y saapui paikalle klo 23:02. Mika ei ole ennen kello yhtatoista. Y:n kello naytti 23:03, mutta se on kuulemma viisi minuuttia edella. Siirryimme kuitenkin portsareiden kehoituksesta tappelemaan asiasta sisatiloihin. Ehdimme kumota juoman jos toisenkin ennen kuin A saapui paikalle. A oli todella hairiintynyt faktasta, etta Y ja varsinkin mina olimme jo hilpeassa humalatilassa, mutta A oli pieniraukka ihan alkutekijoissaan. Annoimme reilusti A:lle 20 minuuttia juoda viisi drinkkia. Sina aikana mina mietin kuumeisesti keinoja, miten varastaa seinalla oleva kitara, joka on joskus ollut Pearl Jamin Mike McCreadyn lelu. Hard Rock Cafe on ihana senkin takia, etta siella ei koskaan ole montaa lasta, alle 23veet loistivat tallakin kertaa poissaolollaan.

A:n kestavyys oli aika luokatonta. Vaihdoimme paikkaa puoli kolmen maissa, jolloin A myos ilmoitti lahtevansa kotia. Ei kuitenkaan loytanyt avainta, joten lahetin A:n meille. Kavelin Y:n kanssa Jilly's:iin vaantaen katta Kurt Cobainin oletetusta kusipaisyydesta ja siita, jos mina olen 176,5cm, niin onko Y 176 vai 177. Kevyena puheenaiheena oli myos kehitysyhteistyon mielekkyys. Y katsoi asiakseen huudella urduksi ja arabiaksi "emme pida polvenkorkuisista arabeista". Tai mista mina tiedan, mita se huuteli, mutta niin se vaitti.

Juovuimme kotia kohti puoli seitsemalta. Tormasimme iloiseen porukkaan. Andy The Englannin Bestis seka kamppikset A ja J joivat kilpaa viskia. En halunnut pilata koko yon kestanytta iloista pikkuhumalaa ja jatin viskin ilot valiin. Kesken vaittelyn kriketin jarkevyydesta SJI kavereineen rymysi paikalle aikamoisessa koomassa. Oli kuulemma lahettanyt kolme tekstaria ja soittanut kahdesti. Kellehan nekin yhteydenotot olivat menneet. Tanaan klo 09:30 olisit kotikadulleni osuessasi kohdannut nayn, jossa pelataan krikettia isohkon alamolon saattelemana. Opeteltiin yhdessa krikettisanastoa urduksi ja kirosanoja suomeksi.

Ajatelkaa, kuinka kamalaa, jos ei olisi kavereita. 

We Are Scientists - Nobody Move, Nobody Get Hurt