Talvi tuli takaisin. Voi luoja, harva asia on masentavampaa kuin talven tuleminen sen jalkeen kun kevat on ehtinyt antaa parastaan. Kauppareissulla pyrytti markaa lunta ja toiveikkaana jalkaan laitetut kuivankelin tennarit (niiden pohjissa on reiat) olivat varsin vaara valinta. Helsinki on tanaan lampimampi kuin Manchester.

Olen nyt syonyt 10 paivan ajan 2600-2800 kaloria paivassa. Asia nakyy painossa... ei mitenkaan. Tulos on aivan sama kuin jos syon tuhat kaloria vahemman. Aikuisten oikeasti haluan lisaa kiloja. Mutta mikaan ei auta. (Aiti sanoi, etta han paasi eroon alipainostaan vasta kolmannen raskauden myota. Juu, ei kiitos.) Syytan geenejani ja suren. Mutta missa ne geenitekijat ovat olleet, kun minulle on jaettu tukan paksuus?

En tieda, ovatko raidat aina muodissa, mutta tana vuonna silmiin on pistanyt raidallisten toppien ja t-paitojen hurja maara kaupoissa. Olen varmaan saanut lapsuudessa yliannostuksen raitoja (kiitos aiti), koska minussa raidat saa aikaan kylmia vareita. Varsinkin marimekko-tyyliset, ohuet, tasapaksut raidat on ihan hirveita. Mutta ehka totun, koska leveat raidat eivat nayta ollenkaan niin kamalilta. En myoskaan ymmarra keltaisen tulemista. Hei ihmiset, harvalle teista oikeasti sopii keltainen. Lahinna korostaa naille leveysasteille syntyneiden tyypillista kalmanvalkoista ihoa. Mutta pakkohan se on. Kun se on kerran muodissa perkele.

Jatkoajan keskustelupalstalla minut nimettiin viikon itkuraivarikitisjaksi. No, helppoahan sita on karppa- tai blues-fanina (minulle on kylla epaselvaa, onko jalkimmaisella ihan oikeasti kannattajia.) huudella. Ai katkerako? Voi voi, olenhan mina. Jokakevaisen katkera.