Vietan emo-yota. (Miksi muuten emo(-kid) on haukkumanimi? En ole koskaan kuullut kenenkaan ylpeana sanovan kuuntelevansa emoa, samaan tyylin kuin jotkut ilmoittavat olevansa punkkeja, hevareita tai indie lovereita. Minua surettaa, etta emous on havettava asia. Maailmassa on monta hienoa tukka_silmille_huuli_tayteen_lavareita_maailman_tuska_harteille-emo-bandia.)

Olen juonut pullon salmaria ja puoli pulloa viinia. Eika tunnu missaan. Tallaista on siis olla alkoholisti.

Maisema mielessa nayttaa harmaalta. En oikeasti enaa pysty keksimaan edes mitaan kuvitteellisia ulospaasyja tasta tilanteesta. Tuntuu, etta voisin kuolla pois. Rintakehaa puristaa ja kurkkua kuristaa. Tuntuu, etta ei enaa jaksa. Olen niin perkeleen monta kertaa miettinyt, mista tama johtuu. En vain keksi mitaan syyta. Eika sita keksi kallonkutistajatkaan, jotka kuitenkin ovat tuntitolkulla minua jututtaneet. Satun vain kuuulumaan harvoihin, joiden mielisairauteen ei loydy edes puoliksi uskottavaa syyta. Elama on yhta hampaiden kiristelya ja itkeskelya. Nukkumista en edes viitsi miettia. Sangyssa unta odotellessa kaikki karjistyy. On helpompaa vain valvoa. Valvoa kunnes nukahtaa istualleen.

Sita paitsi minulla on ihan saatanallinen ikava aitia ja siskoja.

3 Doors Down - Landing in London