Tulipa juuri juopoteltua kaksi paivaa. Sita ennen nukuttua kaksi paivaa. Oikein pelottaa, kuinka selvian sitten, kun tama omaloma vaistamatta loppuu.

Mietiskelin kaikenlaista sangyssa. Siis sen kahden paivan aikana. (en mina sentaa ihan koko aikaa pystynyt nukkumaan.) Mietin tosissani ja kovaa, miksi haluan isona. 23-vuotiaiden kun pitaisi jo tietaa. Edes vahan. Sellainen tuli paahani, etta voisin haluta kellopelinsoittajaksi. Ei mitaan vaikeaa soittoa, koska en osaisi. Mutta Hot Hot Heatin In The Middle Of Nowhere -kappaleen alkutilutuksen kellopelinsoittajaksi. Luulen, etta osaisin sen.

Myos sellaisia ajatuksia minulla oli, etta haluaisin muuttaa johonkin uuteen maahan. Jonnekin idemmaksi ja etelammaksi. Mutta en kuitenkaan pois Euroopasta, koska minulla tulisi varmaan tosi kova ikava aiti, isaa, sisaruksia ja kavereita niin Suomessa kuin Englannissakin. Niin kova ikava, etta olisi pakko paasta kaymaan Suomessa, ja jostain kaukaa lentoliput maksaa niin paljon, etta en voisi tulla Suomeen kaksi kertaa vuodessa. Ja siksi en tohdi muuttaa Buenos Airesiin. Mielikuvituksessani olen jo siella tosin asunut useamman vuoden.

Minulla oli myos paljon jalkapalloajatuksia. Pelasin mielessani tulevat MM-kisat moneen otteeseen. Vain yhdessa kuvitelmassa pidin voittajajoukkueesta. Muissa kuvitelmissa pippalot vei Brasilia, Ranska tai Saksa. En pida niista. En edes kirveella.

Minusta kuoriutui torstaina humalassa DIY -ihminen. Kamppakaveri Antin (siis Ant(hony), ei Antti) kanssa vaihdettiin ulko-oven lukko. Vanha lopetti toimimisen. Ovea ei saanut auki ulkopuolelta ollenkaan. Se oli vahan epakatevaa. Harkitsimme jo Eggsy The Kittenin kouluttamista ovenavaajaksi, jotta jonkun meista neljasta asunnon ihmisasukkaasta ei aina tarvi olla sisalla. Takaisin siihen lukon vaihtamiseen. Dave ja Kate kovasti epailivat lopputulosta. Mutta hah, niinpa vaan kaksi humalaista ihmista onnistui vaihtamaan lukon, ja vielapa niin, etta se toimii. Joku jousi sielta ponnahti ulos, eika me laitettu sita takaisin, koska ei tiedetty mihin se kuuluu.

Ant kysyi sen lukon vaihdon aikana, etta mitka kolme albumia ottaisin mukaan sille kuuluisalle Autiolle Saarelle. Lukumaaran takia kysymys on ei-mahdoton, koska minulla on kolme superrakasta lempparibandia. Nyt olen paattanyt, etta ottaisin Foo Fightersilta The Colour And The Shapen ja Nirvanalta Bleachin. Weezerista en oikein tieda, kun haluaisin kovasti Buddy Hollyn takia Blue Albumin. Mutta kokonaisuutena se on mielestani Weezerin heikoin levy. Ja ehka kyllastyisin siella saarella Buddy Hollyyn, sen en halua tapahtuvan. Ehka ottaisin joko Green Albumin tai Pinkertonin. Jos siella saarella todellakin olisi mahdollisuus kuunnella cd-levyja. Jos ei, ottaisin mieluummin mukaani valokuva-albumeita.

Olisi muuten tosi kiva kuunnella muita levyja, kun sielta saarelta olisi paassyt pois.

Sitten se Ant kysyi, ketka kolme jalkapalloilijaa ottaisin. Aki Riihilahden, Wayne Rooneyn ja Iker Casillasin. Aki olisi varmaan viihdyttavaa lapanheittoseuraa. Wayne tekisi kaikki ruumilliset tyot seka pelottelisi alkuasukasihmissyojat ja pelottavat elaimet loitommalle. Ikeria sen sijaan olisi kiva vaan katsella. Kun se on niin ihQmussu. Ja aina valilla me pelattaisiin jalkapalloa. Mina&Wayne vs Aki&Iker.

Olin taas laakarissa. Vielakaan en saanut hullun papereita. En kylla pyytanytkaan, jos nyt rehellisia ollaan. Mutta ei kai niita potilaan itse tarvikaan pyytaa?

Mikali minusta ei tule kellopelinsoittajaa Sloveniassa, olen epaonnistunut.

Ahdistuskohtauksiinkin tottuu. Enaa ei tunnu niin pelottavalta, vaikka ei meinaakaan saada henkea.

Modest Mouse - The World At Large