En ala. En kertakaikkiaan suostu tahan.

Huomenna (tai siis tanaan torstaina) lahto Bloodstockiin. Ei mikaan lempparifestari banditarjonnaltaan, mutta eipa sinne bandeja katsomaan mennakaan. Ainoa asia mita olen tana kesana odottanut, itse kesaa lukuunottamatta. No, tanaan herasin kuumeessa ja orastavan kurkkukivun kanssa. Douppasin itseani litralla hunajateeta (hyi), ibuprofen+kodeiinilla (juu, taalla saa tuollaisia sarkylaakkeita ilman reseptia) ja yliannostuksella parasetamolia. Menin nukkumaan ja illalla herasin orastavan kurkkukivun sijaan "mieluummin syljen kuin nielen"(ehhehhehhee) -tunnelmissa, kuumetta 39,2 ja yskittaa ihan saatanasti.

Ja minahan lahden huomenna, tai siis tanaan, Bloodstockiin. Ihan sama vaikka olisi viimeinen tekoni tassa elamassa. VARMASTI LAHDEN. Sita paitsi, jos vaan lepaan torstain (lepaaminen telttaolosuhteissa onkin niin kovin mukavaa ja ymparistokin varmasti todella rauhaisa ja jos ollaan siella joskus alkuillasta, niin tuskin edes paasen nukkumaan ennen yota), niin olen perjantaina ihan festarikunnossa. Enko olekin?

Ajatus neljan paivan telttailusta, bajamajoista ja kymista suihkuista on kylla aika kamala.