Pikaspammia kaverin luolasta. Taalla nyt punkkaan epamaaraisen ajan. Saa nahda, koska hermo lahtee. Tama toveri on eronnut monivuotisesta poikakaveristaan kuukausi sitten ja ilmapiiri on lahinna painostava. Varovaisia tilityksia on jo muutama ollut, mutta eikohan tama tasta ajan kanssa oikein repea. Voi olla etta loydan uuden asumuksen yllattavankin nopsaa... Niin ja sehan ei ole mahdollista, etta kaverilla keittaisi yli mun siipeily.

Kuvittelin taas, etta heittelen tavarat laatikoihin, avaimet vuokraisannalle, ovi kiinni ja muutto on siina. Max. kolme tuntia. Ei se yllattaen ihan noin mennyt. Kaiken lisaksi kamppiksen aiti (!!) tuli muuttamaan poikansa roinat ja huhhuh. On siina eraanlainen nainen. 180cm/75kg, hauiksen ymparysmitta suunnilleen sama mun reiden kanssa, jakoi komentoja aanellaan, joka raikasi varmaan parin korttelin paahan. Me lahinna hammennyimme tasta armeijamaisesta otteesta ja noyrina teimme niin kuin Anthonyn (joka vain tyytyi pyorittelemaan silmiaan) aiti kaski. Ja se kiroilikin kuin merimies. Mutta siivosi tehokkaasti!! Kuurasi kylpparia lahes tunnin verran. Se jai niin valkoiseen, kiiltavaan ja tuoksuvaan kuntoon, etta uudet asukkaat ei varmaan tohdi tarpeillaan siella edes kayda.

Mun tavarat on kylla edelleen siella, tietokonetta lukuunottamatta. Huomenna pitaisi...