Tuo otsikossa mainttu asia saa keittämään yli. Aina.

Teinisisko puhelimessa: "Emmä ny tuu ku haluun nähä ton matsin."

Että mitä?? Jääkiekosta mitään ymmärtämätön ihminen arvokisojen pudotuspelien aikaan ilmottautuu "kannattajaksi". Jännittää, tuskailee ja on kuin yksi kannattajista. Toki tiedän, että ihan jokaisella on oikeus seurata Suomen, tai ihan kenen tahansa muun otteluita juuri silloin kun haluaa ja ihan miten haluaa. Mutta siinä on jotain raivostuttavaa. Nämä isojen otteluiden aikaan päätään nostavat menestyksen seuraajat ovat samoja ihmisiä, joille normioloissa koko joukkue on evvk -kamaa. Ihmisiä, joiden kanssa pitää tapella siitä, katsotaanko Salkkareita vai alkusarjan ottelua. Suomessa tämä hunterismi on toki kiivaimmillaan jääkiekkomaajoukkueen yhteydessä, mutta nythän myös curling-huntterit ovat ilmaantuneet kuvaan. Kaveri heitti puhelimessa, että "onhan se curling-huuma levinnyt futisfoorumillekin". Eh. Tuota noin, eiköhän futisfoorum ole tämän huuman lähde. Ja siellä on oikeasti seurattu harjausta vuosia ennen kuin koko kansa huomasi Uusiksen määräämisen.

Minua jo nyt surettaa se hetki, kun Suomi lopulta pääsee jalkapallon arvokisoihin. "Eihän siinä ees tuu maaleja"- ja "Aina Suomi kuiteski häviää" -ihmisistä tulee hetkessä "Suomen jalkapallomaajoukkue since 1987" -ihmisiä. Tavallaan ihan kivaa, kun Suomen jalkapallomaajoukkueen touhut ovat vielä suhteellisen pienen piirin kiinnostuksen kohde. Vaikka tämä onkin ristiriidassa "Suomesta Jalkapalloyhteiskunta" -aatteen kanssa, niin silti.

Minua oksettaa, että ihmiset, jotka oikeasti eivät joukkueesta välitä, hurraavat menestyksen hetkellä. Nauttivat MINUN joukkueiden huumaasta tietämättä, millaista kannattaminen on, kun minkäänlaista menestystä ei vain tule. Eikä tämä rajoitu pelkäästää niihin joukkeisiin, joita itse kannatan. Esim. "Liverpool sice 26.5.2005" -ilmiö on mielestäni todella kuvottava.

Ehkä otan asian jonkun mielestä liian vakavasti. Omasta mielestäni en. Vuosia, jopa vuosikymmeniä, jotain joukkuetta seuranneella, hirveimmät tappiot myötäeläneellä, joukkueeseen vaikeimmillakin hetkillä uskoneella kannattajalla yksinkertaisesti on oikeus nauttia voitoista ja mestaruuksista. Toisin kuin satunnaisseuraajilla. Heillä on vain oikeus taputtaa ja olla tyytyväisiä. Gloryhunttereilla ei sen sijaan ole mitään oikeuksia.

Minä en halua, että minun rakkauden kohteitani satunnaisrakastavat ihmiset, jotka eivät sitten loppujen lopuksi (tai edes alkujen aluksi) rakasta kuitenkaan. Se on loukkaavaa.

En ole enää varma, mitä kirjoitin. Enkä jaksa lukea.