Olisi aika monta asiaa. Siksi listaan ne tallai katevasti ja lyhyesti. Ei sitten missaan tarkeysjarjestyksessa.

1. Olin nyt siella Old Traffordilla huutamassa "champions, champions, champions" ottelun alusta loppuun. West Hamin maali tietty latisti, mutta ei siina kuitenkaan ollut tarpeeksi syyta olla iloitsematta. Tauoton tihkusade oli lahinna romanttista. "Hei, me juhlitaan Englannin mestaruutta!" Huoraaminen on ihanaa. <3

2. Minulle selvisi vihdoin, milla nimella naispuolista mieshuoraa kutsutaan, mieshuoratar. Ehka tassa voisi viela selventaa, etta suomalaisissa jalkapallofanipiireissa ihmisia, jotka kannattavat englantilaista joukkuetta, kutsutaan mieshuoriksi. Nykyaan tosin termia nakee kaytettavan minka tahansa ulkomaalaisen seuran suomalaiskannattajasta. Tiukan koulukunnan mukaan mieshuoraamiseen tosin liittyy myos suomifutiksen mollaaminen, kieltaytyminen jalkapallo-otteluun menemisesta Suomessa seka aaritulkinnassa myos Englannin maajoukkueen kannattaminen. Tuo viimeinen on kylla jotain taysin kasittamatonta, ja olisi ihan kiva tietaa, mista sellaiset sikiavat. Sana mieshuora viittaa siihen, etta henkilo on myynyt itsensa jollekin suurelle, ulkomaalaiselle brandille, esim. Manchester United tai Liverpool, vaikka hanella ei ole mitaan siteita kaupunkiin, josta kyseinen seura tulee. (Lyhyesti juu...)

3. Joulupukki ja Krisse olisi saatu heivata hiuksista sinne, mista olemme kaikki tanne alunperin tulleet. (Olen kayttanyt tassa postauksessa sanaa huora niin monta kertaa, etta en halua laittaa tahankin rumaa sanaa. Mutta kylla te tiedatte, mista me tanne ollaan tultu.)

4. Kimin naama oli kuin naarasnorsun sukupuolielimella. Taitaa sekin tajuta olevansa tasta eteenpain Ferrarin kakkoskuski. Mahtavaa. Mina en vain kykene pitamaan Kimista. En, en, en. Lewis Hamilton johtaa sarjaa. <3

5. Kun tapaan ihmisen, joka kertoo olleensa Readingin festareilla 1992, naamalleni lavahtaa sellainen vihrean savy, etta sita syvempaa vihreaa ei tasta maailmasta loydy. Oi, miksi, oi miksi, mina en syntynyt Englannissa ja ole jonkun vuoden vanhempi. Se nyt vaan oli jotain aivan kasittamattoman mahtavaa, upeaa, yyberia ja ihqdaata. Ja jotku on ihan oikeasti ollut siella! Voisi pyortya.

6. Olen ollut 27 tuntia ja 28 minuuttia niin ihastunut, etta pian teen jotain tosi tyhmaa. Pitaa tyontaa paa kylmaan veteen. Ja joo, se on ollut juuri siella, Readingissa vuonna '92. Revityissa farkuissa ja poliisin listoilla kadonneeksi ilmoitettuna. En minakaan paastaisi 14-vuotiasta yhtaan millekaan brittifestareilla, vahiten Readingiin tai Leedsiin, mutta en myoskaan ilmottaisi lastani kadonneeksi, vaan odottaisin etta festareiden loppuminen ajaa porsaan kotiin. Eniweis, kun ihmien elaa punkille ja grungelle, niin Manchester Cityn kausikortti ei paljoa paina. Ja silla on hieno auto. Ja viela hienommat tennarit. Ja ihana aksentti. Ja ihana kaikkea. Aargh. *teinitihinaa* (Ai kuka Batistuta? Unohtakaa.)

7. Paitataivaaseeni lisaa roinaa. Dave ja Eric. <3 

Aww. Menen nyt.