Seuraavat kaksi kuukautta meneekin sitten City-faneja valtellen. Ja jos ei pysty valttamaan, niin puhun epatoivoisesti kaikesta mahdollisesta paitsi jalkapallosta nopeaa ja kovaan aaneen. Ja jos siitakin huolimatta puhe jotenkin menee jalkapalloon, niin muistan yhtakkia, etta minunhan on pakko juuri nyt soittaa paikkaan x.

Kyllahan sekin vahan harmittaa, etta lipusta tuli satanen maksettua. MUTTA NAINPA SEITSEMAN MAALIA!!! Ja tata ottelua odotin suurella hartaudella kaksi kuukautta. Voi luoja. Olipa sen arvoista.

Muutenpa ei kuulu oikein mitaan. Kavin paakaupungissamme uusimassa passin. Olen suuntavaistoton ja Lontoossa liian monta katua. Katsoin kylla Googlen kartasta, etta 10 minsan kavely. Tuosta kaannytaan oikealle ja hetken paasta taas oikealle ja sitten vahan matkaa ja kadun yli ja vasemmalle ja siina se suurlahetysto sitten onkin. No se muuttui kaytannossa sitten 1,5 tunnin harhailuksi. Siitakin varmaan tunnin kavelin ympyraa. En tykkaa kayda Lontoossa, se on aina hirvean stressaavaa. Oli mukavaa tulla takaisin tanne maalle.

Niin ja apaut menetin paani Evilen (morkometallia orrrrrr) keikalla, kun ihan rauhassa tutkailin kannykkaa ja joku stage divetti suoraan paalle. En pystynyt liikuttamaan paata kahteen paivaan. Mutta sainpa kolme paivaa sairaslomaa. Onni onnettmuudessa siis. Voinkin sitten tassa taas vahan moittia ihmisia, jotka tekevat keikoilla asioita vaarin. Jos kyseessa on niin pieni keikka, ettei siella ole jarkkareita yleison ja lavan valissa eli stage diving ylipaataan on mahdollista, niin silloin siella yleensa on niin valjaa, ettei stage diving ihan toimi. Apaut sama kuin menisi seisomaan kotona poydan paalle ja hyppaisi mahalleen lattialle.

Ralph Vaughan Williams - Fantasia on a Theme by Thomas Tallis