40755.jpg40765.jpg40769.jpg
Löysin Commodore 64:n pelit. Liian monen vuoden jälkeen. Impossible Mission (eka screenshot vasemmalta), Donald Duck, Football Director, California Games (toka), Spy vs Spy... Tälläista nostalgiatrippiä ala-asteikään on vaikea saada mistään muusta. Spy vs Spyn latautuminen taisi kestää  yli 100 kierrosta. Silloin kuului ajaa pyörällä tietty lenkki. Sen jälkeen lataus oli melkein valmis. Nyt olen vanha. Pyöräilyn sijaan katsoin latautumisen aikana telkkaria. Enkä vieläkään osaa California Gamesin rullalautailua. Kaadun ja saan vähän pisteitä. 13 vuotta sitten kävi ihan samoin. Boulder Dash (kolmas) taitaa olla pelien kingi. Osasin vielä säätää äänipäitäkin. Pikakysely sisaruksille paljasti, että alle 20 -vuotiailla  ei ole aavistustakaan äänipäistä. Lapsisisko nauroi avoimesti pelien grafiikalle. Minä haluan sellaisen "C64-direct-to-TV" -ohjaimen. Sellaisen, jossa pitää vain tökätä ohjaimen johto telkkarin ja alkaa pelata klassikoita. Siis ne pelit on siinä ohjaimessa. Eikä maksa kuin 30 euroa. Vaikka sitten ei saisi säätää äänipäitä eikä katsella "räsymattoa". C64 -sukupolvi tietää, mikä räsymatto on.

Alan Smithin "horrific leg injury" tuli uniin. Yäk. FA Cuppikin on sitten ohi. Eipä yllättänyt. On silti.

Menen takaisin katsomaan, kuinka Uusiksen jäätävä katse hyydyttää britit. Tunnin päästä sitten jääkendoa.