Olen unohtanut kertoa lupauksesta, jonka (itselleni) tein. Olen nimittain paattanyt olla enemman kiva ja vahemman karttyisa, lahinna kamppiksia kohtaan. Ei ole helppoa. Enka valttamatta ole onnistunut kovinkaan hyvin. Nytkin tekee mieli mylvia "WHO'S DOWLOADING?", mutta puren kielta ja yritan hyvaksya, etta nettiyhteys ei nyt vain ole nopeimmillaan.

Ihan kuin olisin luvannut jotain muutakin, mutta se on jo ehtinyt unohtua.

Tarkeita k-sanoja. Via Henna.
Koti. Tietenkin. Helppoa, kun koti seuraa aina sinne, minne itse menee.
Kaverit. Olisi aivan lohdutonta, jos ei olisi kamuja. Eika minulla ole mita tahansa kavereita, vaan maailman parhaita sellaisia.
Kissa ja kehraaminen. Rauhoittavin aani koskaan. Ja meidan kissa on huippuyksilo. vaikka onkin kussut kenkaani ja paskonut pyykinpesukoneeseen. 
(Kauko)kaipuu. Kaipaan jotain tunnistamatonta koko ajan. En tieda, onko se jokin paikka, aika tai olotila. Tai niita kaikkia. Tama tunne on ollut teinista asti. Se ei tosin ole ikava tunne. Lahinna haikea ja joskus vahan surullinen. Hyvalla tavalla. Toisaalta se on myos aavistuksen turhauttavaa. Joskus vaivun kaipuuseen pitkiksi ajoiksi ja sen jalkeen kaikki tuntuu unelta.
Kesa. Mina. Rakastan. Voi pojat, kuinka rakastankaan.
Kadut. Varsinkin kapeat ja pintarikkoiset. Aurinkoisella saalla. Elama on niissa. 
Kartat. Tutkiskelen niita huvikseni. Ja olen aika hyva kaiken maailman karpastenpaskojen tarkoissa sijainn. Tahan liittyy myos ilmastoaddiktioni. Tiedan nytkin, millaista saata pitelee talla hetkella Dubaissa, Jerevanissa, Alice Springsissa ja Yellowknifessa.
King Eric. Sainpa jalkapallon mukaan, ja ihan ylevalla tavalla. Eric Cantonan ansiota oli paljon, etta ohjauduin juuri Manchester Unitedin kintereille. Paljon hauskoja, hengastyttavia ja riemastuttavia muistoja ja ihmisia. Moneen loistavaan tyyppiin olisi jaanyt tormaamatta ilman kiinnostusta futikseen. Sita paitsi jalkapallo auttaa ymmartamaan elamaa ja loppujen lopuksihan elama on vain osa jalkapalloa. En pysty kuvittelemaan, etta jalkapallon taika joskus lakkaisi koskettamasta minua.Tama suhde on laatua pysyva.
Keikat. Viime kesan jalkeen ihan liian vahan nahtyja. Henkireika, irtiotto. Hieno elamantapa, jos hyvia bandeja vaan riittaa. Sijaintini ja musiikkimakuni ovat sen suhteen suotuisia,
Kiireettomyys. Inhoa kiiretta ja varsinkin sita, kun jotkut ihmiset tekevat elamansa tahallaan kiireiseksi ja sitten valittavat siita. Eiko ne osaa vaan olla. Onko se jotenkin ei-hyvaksyttavaa, jos ei koko ajan ole tuli perseen alla painamassa paikasta a paikkaan b. Kiire on sita paitsi lansimaista hapatusta. 

The Damned - New Rose