Ylitän katuja katsomalla oikeaan. Autot tööttää ja jähmetyn keskelle Mannerheimintietä. Yritän poistua bussista väärältä puolelta. "Ajattelit sitten syliin tulla", sanoo kuljettaja. Takeltelen puhuessani suomea ja käännän suoraan englannista suomeen, kuten "tehdä järkeä". Aloitan lauseita englanniksi, sanon sorry tuuppiessani jotain jonossa. Sen jälkeen änkytän anteeksi. Sitten hävettää vielä enemmän. Eihän täällä edes kuulu anteeksi pyydellä, jos nyt vähän jotain tönii ja varpaille talloo.

Juuri minulle ei pitänyt käydä näin. Olen asunut tässä maassa 21 vuotta. Miten kolme vaivaista vuotta voi pyyhkiä kaiken niin, etta synnyinmaassaan on turistiolo. 

Hedelmät sentään muistin punnita kaupassa.

Masentavaa. Inhoan itseäni ja haluan takaisin kotiin, Englantiin. Sitä paitsi tännehän paleltuu.