Ajatus edessa olevasta viikosta on ylivoimaisen vaikea. Tuntuu, etta en koskaan tule selviamaan seuraavasta viidesta paivasta. Viisi paivaa. Eika edes se ensimmainen ole viela alkanut.

Viikon paasta olen jo ollut Suomessa toista vuorokautta, syonyt liikaa Taffelin Raffeleita, nahnyt SM-liigaottelun (hienoa kun minulle ystavallisesti jarjestetaan tallaista aktiviteettia HIFK-Ilves -ottelun muodossa. Juu, ei kannata edes kysya.), valittanut kylmyydesta ja ihmetellyt, missa valissa olen muka ollut pois. Luulisin. Muutin muuten Suomesta kolme vuotta ja viisi paivaa sitten. Kasittamatonta. Mihin nuokin vuodet on kaytetty.

Tanaan yksi ihminen on kovasti onnistunut hammentamaan. En tiennyt, mita olisi pitanyt sanoa ja halusin vain akkia, mutta tyylikkaasti, pois tilanteesta. Akkia paasin. Tyylikkaan sijaan tokerosti.

Vasyttaa niin paljon, etta paa tuntuu tiiviilta ja painavalta. Piti nukkua viikonloppuna, mutta sen sijaan tein kaikkea sellaista tarkeaa, mita viikolla ei ehdi. Kuten surffasin tuntitolkulla netissa, rakensin lego-avaruussukkulaa ja valvoin, koska nukkumalla aika menee nopeammin ja maanantai tulee aivan liian pian.

Mutta nayttaa se tulevan valvomallakin.