Koska Mika on imenyt Trujillon tyhjiin, postaan nyt uuden miehen viimeisen viikon ajalta:

The Killersin Brandon ja kasia.

Franz Ferdinandin keikalla ei ollut kameraa ja muilta keikoilta kaikki kuvat on omituisia.

Viime paivien keikkarupeama on ollut taynna pettymyksia. Snow Patrol ainoana valopilkkuna. Muuten todella surullista, ponnetonta ja vasynytta menoa. The Killers, Franz Ferdinand ja Kaiser Chiefs. Kaikilla aivan huikea, suorastaan euforinen esikoisalbumi, sitten seuraavassa pari kohokohtaa ja kolmannessa tasaista skeidaa. Ajoituskin albumien julkaisun suhteen kaikilla apaut sama. Joku tauti varmaan.

Olen ehka vahan menettanyt uskoani 2000-luvun bandeihin. Mutta olenkin 90-luvun teini ja paasaantoisesti ihmiset tuntuvat pitavan omien teinivuosien musiikkia parhaimpana. Ja kylla, minusta 90-luvun musiikki tuntuu aivan kasittamattoman mahtipontiselta ja hengastyttavan upealta.

Illan CL-ottelu hermostuttaa ja otankin rauhoitusviinaa koko ajan. Jos hyvin kay, sammun ennen iltaa ja nukun ottelun ohi. Eilinen kierros oli jo niin paksua, etta siitakin tuli paha mieli.

George Harrison - Wah-Wah