Maanantai meni, mutta edessa olevat paivat ennen viikonloppua tuntuvat taas vaihteeksi ylivoimaisen pitkilta ja nujertavilta. Elan viikonlopuille ja se ei ole hyva juttu. Inhoan toita ja paniikki siita, etta olen 24v, mutta minulla ei ole minkaanlaista ammatillista kiinnostusta yhtaan mihinkaan, on taas alkanut nostaan paataan. Tassa ehtikin jo olla useampi kuukausi sellaisella ajatuksella (= niin turta), etta kylla nainkin voi elaa. No nytpa taas ei voi. 40 vuoden paasta paikallislehdesta voi luultavasti bongata ilmoituksen, jossa HMV kiittaa minua tyovuosista ja toivottaa hyvia elakepaivia.

Neljan vuorokauden kuluttua olen jo mita luultavammin Roomassa. Se lohduttaa.

Trust Company - Downfall