Olin kirjastossa sivistamassa itseani matkaoppaiden avulla. Juu, auttaa tosi paljon, kun luultavasti taman elaman aikana ei tule kuitenkaan mihinkaan paasemaan. Kuitenkin, selasin sitten huvikseni Lonely Planetin Iso-Britannia -oppaan (mainosrahoja, kiitos) lapi. Voi taivas, saadaanko kaikki paikat matkaoppaissa kuulostamaan supermielenkiintoisilta vai olenko kaikki nama vuodet kulkenut laput silmilla. Manchesterhan on tuon kirjan mukaan aivan tavattoman jannittava ja alakulttuurien valtaama multikansallinen metropoli. Huomasin myos, etta kaikkien suositeltujen kahviloiden ja ravintoloiden nimet loi tyhjaa. Sen siita saa, kun kay Starbucksissa ja Subwayssa. TODELLA surullista. Myoskin alternative vaate- ja levykaupat ovat saaneet olla tietoisuuteni tuolla puolen. Hei, kannattaisko joskus ihan oikeasti poiketa keskustassa ollessaan Piccadillyn bussipysakkien ja Market Streetin ulkopuolelle.

Paatin alkaa tutustumaan kotikaupunkiini. Aloitan heti, kun saat lampenee. I promise. Sen lisaksi hurjaakin hurjempana lupauksena aion oikeasti matkustaa saarella. Olisi se saalittavaa, ja noloa, jos muuttaisi pois eika olisi edes kolunnut maata, jossa asui liian_kauan. Kesalla aion oikeasti kayda lahiseudun merkittavimmat kylat. Chester ja Liverpool ainakin. Liverpoolissa siis muutenkin kuin tolkuttomassa humalassa jalkapalloa katsomassa. Enempia kohteita en tohdi luvata, kun kuitenkin koko kesa sataa ja/tai kaikki on aivan yhta apeaa kuin nytkin. Ja kun kuitenkin olen taalla jumissa ainakin seuraavat 90 vuotta, niin ehdin kayda lahiseudun tuolla puolen muulloinkin. Eikun Leedsiin haluan heti! Lonely Planetin mukaan paikalliset uhmaavat saata pukeutumalla "next to nothing" yoelamaan suunnatessaan, ja se on kuulemma itsessaan nakemisen arvoista. Mina kun olen luullut, etta manchesterilaisetkin ovat puolialasti nolla-asteisessa ilmassa, mutta Leedsin taytyy olla jotain ennennakematonta, kun ei muiden kaupunkien kohdalla moista ollut erikseen mainittu. Kesalla Leedsiin juopottelemaan. (Paitsi etta ei kesalla ole edes yolla nolla-asteista (ehka just ja just viisi plussaa), vaikka sataakin.)

Sitten tapasin Viikingin ja Turskapapin. Hohoo, kun oli mukavaa. Ensimmainen kerta kuukausiin, kun oli hauskaa ilman viinaa. Olen niin perkeleen ylpea itsestani, etta meinaan ihan haljeta.

Babyshambles - Janie Jones (Strummerville)