Ajattelin vuodattaa sellaista, etta taidan olla helvetin yksinainen ihminen. Kavereita on joo ja ei perhekaan ole hylannyt, mutta koko ajan on sellainen tunne, etta en ollenkaan kuulu tanne. Enka sinne. Oikeasti olen aika erakko ja en tykkaa ihmisista. (Tekisi taas mieli heittaa tahan valiin Sofian ja mun vakiofraasi "I prefer animals.") Tuntuu, etta kukaan ei ymmarra ja hyvatkaan kaverit ei tunne mua edes vahaa alusta. Ei tama henkinen yksinaisyys ahdista, mutta mietityttaa kylla.

Olen taas vaihteeksi niin ihastunut, etta ei pysty hengittamaan ja oksettaa.

Pikkuhiljaa kohti Sex Pistolsin keikkaa. Jou. Ala tule paha keikka, tule hyva keikka.