Tanaan ollaan iloisia. Tanaan valtetaan ahdistuminen. Tanaan tehdaan asioita sellaisella vauhdilla, etta ahdistumiselle ei jaa aikaa. Tanaan on jo oltu toissa, kayty kaupassa, potkittu palloa, kayty toisen kerran kaupassa, siivottu tietokonetta, luettu Venezuelasta ja suunniteltu ikkunoiden pesua. Jaakin suunnitteluasteelle.

Vahvasti sellainen vaihe, etta haluaisi kovasti pois Englannista. On tunne, etta tama olisi nyt tassa. Silkkaa ajanhukkaa asua samassa paikassa liian kauan. Silloin jaa liian paljon nakematta. Mummolla jai muuten aikanaan paljon nakematta. Sokeana 30 vuotta. Viiden lapsen yh since nuorin oli 2v. Sitten sille tehtiin onnistunut sarveiskalvonsiirto Oulussa, ja se paasi uutisiin seka telkassa etta lehdissa. Vaikkei se ollutkaan lahellekaan ensimmainen onnistunut leikkaus lajissaan Suomessa. Mummo oli rautaa. Mummo ei koskaan valittanut eika sanonut kenestakaan mitaan pahaa. Mummo osti jaateloa, kun siella oli kesalomalla. Ja niita sai syoda niin paljon kuin halusi. 

Ehka minakin selvian.

Lisaysta: Telkassa pyori justiin patkia euroviisukappaleista. Lordi kuulosti hienolta perseenrynkytysten valissa. Kissakin havahtui katsomaan.