Viela kaksi vuotta sitten olin valtavan innokas korjaamaan natiivien englanninpuhujien raikeita kielioppivirheita. Vannoin, etta minuun puhekielen arsyttavat virheellisyydet eivat tartu. Hohoo, niin varmaan. Ei tietenkaan tartu. Hieman sattui omaan nilkkaan. Pyysin kamppista lyomaan joka kerta, kun kaytan I:n tilalla me:ta. En ole tohtinut puhua tana iltana kuin todella harkiten.

Jos olisin nahnyt/kuullut taman ennen kuin Schmeichel torjui Tanskalle kultaa, Cantona siirtyi Manchester Unitediin ja sieluni myytiin, olisin luultavasti AS Roman kannattajia. Tuollaisilla asioilla minua ostettiin ysarin alussa. Onneksi ei ollut internettia saatika youtubea. Roman tunnari on ylivoimaisesti hienoin jalkapallossa. Ja muutenkin, minulla hiipii aina pieni katkeruus puseroon vertaillessani manner-europpan katsomokulttuureja brittilaisten katsomoiden hiljaisuuteen, mitaansanomattomuuteen ja kieltoviidakkoon. (Esim. ManU:n ottelulipuissa huomautetaan seisomisen olevan kiellettya ja minun muistini ei riita aikaan, jolloin overheadit katsomoissa ovat olleet sallittuja. He tekevat sen ihan itse.)

Toihin palaaminen loman jalkeen oli ihan hirveaa. Eika se kevat nay vielakaan tulevan.

The Charlatans - Right On

Edit: Tulin heti takasin omantunnontuskikssani kertomaan, etta toki Saarillakin on poikkeuksellisen aanekkaita jalkapalloyleisoita. Sita vaan tapahtuu tosi harvoin ja silloinkin ottelun panoksena pitaa yleensa olla vahintaankin valierapaikka Mestareiden liigassa.