Pidan siita valtavasti, etta vuoden pisin paiva ei Britanniassa ole suinkaan keskikesa vaan first day of summer. Onhan tuo paljon mukavammin ajateltu, ja lisaksi enemman tottakin.

Tanaan kauppareissulle pukeuduin mm. tavallisiin ja villaisiin sukkahousuihin. Lapasia tuli ikava. Ei koko kesakuu ole nain kylma ollut, mutta onhan tama nyt taas aikasta kurjaa. Aika maltilliseen muotoon sain mielipiteeni sorvattua. Onhan tassa ollut varmaan yhteensa kymmenisen +20 -paivaa tana vuonna ja pitaisi varmaan olla jotenkin helvetin kiitollinen, mutta en ole, koska minua suoraan sanottuna vituttaa "pitaa olla ulkona, kun aurinko paistaa/nyt on niin natti ilma, etta ei voi olla sisalla" -ihmiset. Auringonpaiste on elinehto ja ihmisen ei kuuluisi asua paikoissa, missa auringonvalo on niin rankasti saannostelty, etta aurinkoisina paivina pitaisi elaa jotenkin normaalia erikoisemmin. Seuraavaksi kun aurinko pilkahtaa ja joku sanoo, etta nyt ei voi olla sisalla, niin taidan heittaa kivella paahan.

Sita paitsi, mita ulkona voi tehda??? Jos ei puutarhurointi ja muu pihan ruoppaus kuuluu mielenkiintoihin eika kavelylla kayminen montaa kertaa viikossa jaksa kiinnostaa. Terassillakaan ei maaraansa enempaa viitsi istua, ainakaan tyoaikaan.

Taidanpa seuraavana aurinkoisena paivana istua sisalla verhot kiinni. Ihan vain huvikseni.

Niin perkele.

Olisi jo kesaloma, meinaa paata taas kiristaa oikein urakalla. Toissa tuntuu, etta pinna ei veny yhtaan. Kitikitikiti, itkuvalivalikiti. Puoli ysista puoli kuuteen. En sieda vinkumista.

"BUHUUUUUU, Oliver sanoo mua sitruunaksi!!!" No voi hirvean kamalaa. Luulisi, ettei 6-vuotias ota enaa niin itseensa sita, mita 3-vuotias sanoo. Tietenkin, jos on sitruuna oikeasti, niin voihan tuo kirpaista, etta joku sen huomaa.

Sunnuntai-ilta, voi lystia.

Soundgarden - The Day I Tried To Live