Heraan puoli kymmenelta ovikellon aaneen. Makaan peiton alla hiljaa ja hengittamatta. En halua paljastaa olevani hereilla. Silloin on parasta olla hengittamatta. Ovikello soi toisen kerran. Minusta tuntuu, etta meidan taloudessa mina olen ainoa, jota millaanlailla huolettaa ovikellon soimiset. Hiivin hiljaa huoneeni ovelle. Kuulostelen elonmerkkeja. Menkaa nyt saatana joku. Tasta on tulossa periaatekysymys. Mina en halua aina olla se, joka lopulta menee sen oven avaamaan. Sita paitsi tahan aikaan se ei voi olla muuta kuin postinkantaja, jolla on jotain liian suurta luukusta tungettavaksi. Viimeeksi "tahan aikaan" se oli tosin joku vihainen viranomainen, joka kertoi, etta osoitteestamme ei ole maksettu council taxia, joka on kai nimensa puolesta vahan niinkuin kunnallisvero, mutta kaytannossa kuulemma mm. katujen kunnossapitoa varten. Veron maara tulee asunnon koon mukaan, ah kuinka luonnollista. Meidan tapauksessa n. 700 puntaa vuodessa. Ja koska taalla ei kaduilla pysty edes rullaluistella, niin en kylla katso kyseisen veron maksamisen olevan velvollisuuteni. Sen maksamisen pystyy valttamaan muuttamalla tarpeeksi usein. Muuttaa aina sellaiseen asuntoon, jossa council tax on hiljattain maksettu, niin seuraavaan on sitten taas melkein vuosi aikaa. Nyt kun tiedatte, kuinka valtella veroja Britanniassa, voin siirtya takaisin siihen ovikelloon. Edelleen siis seison odottamassa, etta joskos joku vaikka menisi. Ei silla postinkantajalla edes ole koskaan mitaan minulle. Paitsi jos aiti on lahettany hapankorppuja. Siella on kuitenkin taas kamppiksen tietokonejuttuja. En muuten mene. Ovikellon rimputus on muuttunut postiluukun kolisteluun ja oven hakkaamiseen/potkimiseen. Mista se tietaa, etta joku on kotona? On kuitenkin arkipaiva. Tekee muuten mieli hapankorppuja. Oliskohan tama joku alitajuntajuttu. Kompuroin portaat alas. Raotan ulko-ovea ja puolisokeana (-6 ja -6.5...) hahmotan jonkun seisovan edessani. "Mr Swift?" Joo, nukkuu, luulisin. Kuittaan paketin. Valittomasti oven sulkeutumisen jalkeen kajahtaa seinan takaa: "Who was it? Postman? Is it from PC World?" Tekee mieli hyppia paketin paalla. Ei voi olla niin vaikeaa raahata persettaan 8 askeleen verran, varsinkin kun tietaa tasan tarkkaan, kuka siella on ja milla asialla. Sita paitsi, tama sankari nakee huoneensa ikkunasta kuka seisoo ulko-ovella. Ja koska hanen sankynsa on ikkunan alapuolella, paskiainen on varmasti myos kurkannut, kuka siella on. Etta on se vaarin. Minulla on sentaan ensin 8 askelta, sitten portaat ja sitten viela 8 askelta.

Seuraavalla kerralla en sorru. En varmasti. Saatana.

No tulipa nukkumisestakin melkein jotain tuon jalkeen. Kaksi muuta kamppista tulee tanaan Berliinista. Onneksi. Olen erittain kypsynyt Anthonyyn. Pelkka naaman nakeminen arsyttaa.

(Vaikka on se oikeasti valilla hauska ja kaikkea.)

Ihan Kivakin tulee huomenna Islannista, mika on ihan kivaa. Taman tason tunnustuksia ei kylla tule normaalisti yhtaan kenestakaan annettua. Toivottavasti saan jotain kivaa, enka mitaan ponia.