Younien valiin jattaminen ei osoittautunut varsinaiseksi kuningasideaksi. Toihin lahteminen puoli yhdeksan maissa oli viela ihan ok, mutta puolen paivan aikoihin iski sellainen vasymys, etta oli pakko kavella koko ajan, jottei nukahtaisi. "Ma vaan istun tassa hetken" paattyi paan nuokahtamiseen ja havahtumiseen "missa helvetissa ma oon?". Nyt kun on paassyt kotiin, ei tietenkaan vasyta.

Nyysin mukaani yhden cd-levyn. Oli pakko, koska lempparilevyni The Colour And The Shape lakkasi toimimasta viime yona raitojen 3-5 kohdalla. Taitaa olla varastamista, mutta hei, se oli vaan 7 puntaa ja mina olen koyha, HMV rikas. Eika tama edes voi tulla ilmi ennen seuraavaa inventaariota. Tai jos CCTV:n valvonnassa on ollut joku yli-innokas tyontekija. CCTV, elikkas siis Saaren valvontakamerajarjestelma, on siita vekkuli systeemi, etta tassa kaupungissa ei ole paikkoja, jotka olisivat valvonnan ulottumattomissa. Isoveli valvoo kaikkialla. Bussien valvontakameroihin minulla on kehittynyt suhde. Menen aina istumaan mahdollisimman lahelle kameraa ja lahettelen kaikenlaisia merkkeja ja viesteja. Yolla ulkona liikkuessa kuuluu menna seisomaan kameran eteen ja piirtaa ilmaan "HELP". Siella valvomossa olisi kiva olla toissa.

Jos lahden ensi syksyna vuodeksi Uuteen-Seelantiin working holiday- viisumilla, kuka lahtee mukaan?

Foo Fighters - Monkey Wrench