Eipa tata enaa voi paeta. Iskalla on syopa. Nielurisoissa ja siina lahiymparistossa. Muutama etapesake ruokatorven liepeilla.

Epareilua, tyhmaa, inhottavaa, pelottavaa ja epatodellista. Kuitenkin tavallaan helpottavaa tietaa. Silloin kun ei viela tiedetty, itketti koko ajan. Nyt vain kiukuttaa ja tuntuu tyhjalta. Perkele. Iska kylla vaikutti tosi positiiviselta ja sanoi, etta koko asia tuntuu etaiselta, koska minkaanlaisisa merkkeja sairaudesta ei yleiskunnossa nay (tama on kai tosi hyva merkki, vaikka tiedankin, etta kurkun alueen syovat alkaa oireilla vasta myohaan). Ehka meille, siis lapsille, ei ole edes kerrottu koko totuutta. Se on vahan kuin vanhempien velvollisuus. Esittaa ikavat asiat jalkikasvulleen aavistuksen valoisammin kuin ne ovat.

Ei tassa kai oikein mitaan voi nyt tehda. Odottaa hoitojen alkamista ja niiden vaikutusta. 

Tanaan olisi saanut aanestaakin. Manchester Business Schoolilla Klo 10-16. "Meni jo." No voi harmi. 

Elvis Costello - I Can't Stand Up For Falling Down