Taalla eletaan jonkinlaista poikkeustilaa. Nelja poikaa, 8v, 5v, 2v, 11kk, nukkuvat ylakerrassa minun huoneessani ja mina paivystan tassa tuttipullo toisessa ja kannykka toisessa kadessa. Edellamainittujen poikien vanhemmat ovat talla hetkella sairaalassa, koska se kauniimpi osapuoli on tajuttomana tuntemattomasta syysta. Tallaiset pistaa kylla aina mietityttamaan.

Jos saa loppukeventaa, niin en edes joutunut kamalasti uhkailemaan saadakseni pojat ruotuun. 5veeta vahan. Mutta se lienee sallittua, jos samaan aikaan yrittaa saada kahta vaippaikaista nukkumaan. Supernanny, kele. Ei ole muuten mitaan kasitysta, kuka nuo taalta hakee ja koska. Mutta ei kai silla ole juuri nyt valia. Pistihan tama paivajarjestyksen vahan sekaisin, mutta kaverille pitaa olla kaveri silloin, kun ihan okeasti apua tarvitaan.

Kuinka paljon sita toivookaan, etta poikien aippa tulee takaisin ookoona. Oli myos karmeaa kuulla pelkoa ja hata kaverin aanessa.