Kyllapas kyllastyttaa. On ollut tallaista jo monta kuukautta. Mikaan ei huvita ja en viihdy sitten yhtaan. Ei tasta oikein voi hulluuttakaan syyttaa, vaikka helpointa olisikin. Laakkeita ehka voisi. Jaksan kylla edelleen luotta siiihen, etta heraan eloon kunhan kevat koittaa. Kevat <3 Olen myos aivan kypsa syomiseen. Koko ajan pitaa syoda. Syodasyodasyoda. Aamulla, paivalla, illalla, siina valissa ja ihan koko ajan. Muuten paino tippuu, tyypit huomauttelee ja vaatteet roikkuu. Riisia ja tonnikalaa, riisia ja kalapuikkoja, riisia ja linsseja (!! tama oli niin pohjanoteeraus, ei maistunut miltaan ja sita mossoa riitti koko paivaksi, yok), nuudeleita ja kasvispihveja... Ja aina alyton maara oliivioljya, solahtaa sujuvammin kurkusta alas. Voin pahoin pelkasta ruuan ajattelemisesta, stressaan heti syomisen jalkeen sita, etta pian pitaa taas syoda. INHOAN SYOMISTA. (Herkut kylla uppoaa.) Olisi edes aiti tai ihan kuka vaan, joka tekee oikeaa ruokaa.

Niin ja viina. Eipa maistu sitten yhtaan. Mita tassa nyt on vierahtanyt kuukausi ilman siemaustakaan. Puoli vuotta kolmella humaltumisella. Tuskin tallanen harmia tekee, mita nyt sosiaalisuus vahentynyt entisestaan, mutta outoa kuitenkin.

Olin lapsisynttareilla. Oi herraisa, mika meno. Paatonta juoksemista, korvia vihlovaa kiljumista, paperilautasia, kekseja ja kakkua siella sun taalla, pari vauvaa konttailee seassa, perheen koirat riehaantuu ja kukaan kakaroista ei pese kasiaan kaytyaan vessassa. Oli koetteleva tapahtuma.

Oli tuollainen ilmestynyt.

Tool - jimmy