SJI:n tohtoriutta juhlittiin illallisella. No ei vaiskaan, oikeasti pubissa rypemisella. Tarkoitukseni oli olla kohtuullinen ja sivistynyt. Mutta siina vaiheessa, kun SJI vaati ihmisia kutsumaan hanta "Doctor Jude":ksi, aloin vanne paata kiristaen kiskomaan juomia kaksin kasin. Jo tunnin paasta olinkin huomattavasti mukavampaa ja vapautuneempaa seuraa. Minulta kysyttiin n. sata kertaa, mita opiskelen. "I'm a double uni drop out."

Muuten olen katsonut Wimbledonia, halannut nurmikkoa, katsonut kaksi leffaa, kuunnellut liikaa musiikkia, syonyt kamalan paljon Walkersin sinisia, kaynyt kaksi kertaa mcdonaldsissa, puhunut jumalista, ollut tahallani umpimielinen ja sulkeutunut, kirmannut vesipyssy kadessa kotikadulla, avautunut iskan sairaudesta kesken tukehtumisnaururemakan, huomannut Y:n kamppiksen olevan hyvannakoisin, hotein, komein, whatever nakemani ihminen koskaan (siis niinku oikeesti hei, Matthew Bellamy, Iker Casillas ja Gennaro Gattuso yhdessa), alkanut listaamaan asioita, jotka ovat yliromanttista siirappia (ylivoimainen ykkonen: holding hands in public *sekoamishymio*), pessyt ikkunat, valittanut saasta, soittanut aidille ja heilutellut varpaita.

Olen kuulemma confusing, floating dumb. Ei haittaa. Tuo kuulostaa hienolta. Hienommalta kuin esim. negative creep tai lazy anti-human. Vaikka nekin on hienoja.

Miksi viikonloppu on taas ohi?

Nirvana - Dumb

I'm not like them
But I can pretend
The sun is gone,
But I have a light
The day is done,
I'm having fun
I think I'm dumb
Or maybe just happy