Olen yrittanyt kirjoittaa pariinkin otteeseeen, muttaa tuloksetta.
Pubissa oli tytto, joka puhui kannykkaan sellaista finglishia, etta
alkoi tehda pahaa. "Host dad on aika arsesta, ku se ei olleskaan niinku
realise, etta se on niitten childreneitten daddy. Mutta kidsit on tosi
sweetheartteja.... pitais varmaan ny lopettaa, kun en oo top-upannut
kannya ja en nyt haluis niinku run out of credit." Voi elama. Puhelun
sisallosta paatellen oli au pair. Olen todennut ennenkin, mutta
todetaan taas: osa au paireista ja vaihto-oppilaista sekoittaa kielet
toisiinsa yllattavan helposti... Toisaalta, kyllahan omaa aidinkielta puolen vuoden ulkomailla oleilun jalkeen alkaa unohtaa...
En enaa koskaan mene "ostoksille" lauantaina. Manchesterin keskusta
oli, sanottaisiinko, taynna. Ja sitten mina viela menen
halpavaateliikkeeseen, Primark:iin, joka on arkisinkin ylikansoitettu.
Nyt se oli helvetti potenssiin viisi. Inhoan kyseisessa puljussa
asiointia, mutta se on halpa ja vaatteet ovat laadukkaita seka
yksinkertaisia. Vaatteiden siis kuuluu olla yksinkertaisia. Ei
kuviollisia t-paitoja tai rimpsuhameita. Seisoin aikani tungoksessa
kunnes sain paatettya, etta voi ne t-paidat ostaa myohemminkin. Ei tuo
kesakaan taas vaihteeksi edes yrita tulla. En itsekaan oikein ymmarra,
miksi kuitenkin sieppasin kasan sukkia mukaani ja menin jonottamaan
kassalle. 15 minuutin jonotuksen jalkeen mieleeni palkahti, etta ne
paidat olisivat menneet samalla tuskalla.
Toisessa liikeessa jonotin vain 10 minuuttia. Tai oikeastaan odotin,
niilla ei jonoteta. Mutta kun oli pakko saada uudet kuulokkeet.
Vuokraisanta ilmoitti, etta kamppa menee myyntiin. Ok, ei se mitaan.
Olisin muutenkin muuttanut kesa- tai heinakuussa. Jonnekin vahan
rauhallisemmalle alueelle. Mutta arsyttaa kun tasta eteenpain meilla
ravaa porukkaa tollaamassa nurkkia. Plaah. Talla viikolla kolme nayttoa.
Jonkun kanavan, ellei kaikkien, virityskuva on hoystetty kellonajalla.
Siis naisen aani monotonisesti viiden sekunnin valein ilmoittaa,
mita kello on. Nukkumiseni ei ole kovastakaan metelista kiinni. TV,
musiikki, aanekas puhuminen. Kaikki menee. Mutta jos heraan keskella
yota, on pakko alkaa kuunnella, kantautuuko kamppiksen huoneesta
kellonajat. Se kun usein nukahtaa telkka paalla. "four fourty-six
twenty-five...piip...four fourty-six thirty...piip...four fourty-six
thirty-five...piip...jne jne" Yon hiljaisuudessa sita aanta alkaa
kyttaamaan. Eika nukkumisesta sen jalkeen tule yhtaan mitaan. Taas meni
viisi sekuntia. Four fourty-seven five...piip... Nyt alan nukkumaan.
Four fourty-seven ten. Kuinkahan se sanoo tasa minuutit. Heittaako
nollat sekuntien paikalle vai ei mitaan... Puolen tunnin ja 360
kellonaikatiedotuksen jalkeen yleensa luovuttaa. Alennun raahautumaan
viereiseen huoneeseen sammuttamaan tv:n. Samalla hetkella kun telkka
napsahtaa kiinni, kamppis havahtuu hereille, "I'm watching it." No
tietenkin, enhan muuta epaillytkaan.
Badly Drwan Boy - River, Sea, Ocean
tiistai, 18. huhtikuu 2006
Kommentit