Olen yrittanyt kirjoittaa pariinkin otteeseeen, muttaa tuloksetta.

Pubissa oli tytto, joka puhui kannykkaan sellaista finglishia, etta alkoi tehda pahaa. "Host dad on aika arsesta, ku se ei olleskaan niinku realise, etta se on niitten childreneitten daddy. Mutta kidsit on tosi sweetheartteja.... pitais varmaan ny lopettaa, kun en oo top-upannut kannya ja en nyt haluis niinku run out of credit." Voi elama. Puhelun sisallosta paatellen oli au pair. Olen todennut ennenkin, mutta todetaan taas: osa au paireista ja vaihto-oppilaista sekoittaa kielet toisiinsa yllattavan helposti... Toisaalta,  kyllahan omaa aidinkielta puolen vuoden ulkomailla oleilun jalkeen alkaa unohtaa...

En enaa koskaan mene "ostoksille" lauantaina. Manchesterin keskusta oli, sanottaisiinko, taynna. Ja sitten mina viela menen halpavaateliikkeeseen, Primark:iin, joka on arkisinkin ylikansoitettu. Nyt se oli helvetti potenssiin viisi. Inhoan kyseisessa puljussa asiointia, mutta se on halpa ja vaatteet ovat laadukkaita seka yksinkertaisia. Vaatteiden siis kuuluu olla yksinkertaisia. Ei kuviollisia t-paitoja tai rimpsuhameita. Seisoin aikani tungoksessa kunnes sain paatettya, etta voi ne t-paidat ostaa myohemminkin. Ei tuo kesakaan taas vaihteeksi edes yrita tulla. En itsekaan oikein ymmarra, miksi kuitenkin sieppasin kasan sukkia mukaani ja menin jonottamaan kassalle. 15 minuutin jonotuksen jalkeen mieleeni palkahti, etta ne paidat olisivat menneet samalla tuskalla.

Toisessa liikeessa jonotin vain 10 minuuttia. Tai oikeastaan odotin, niilla ei jonoteta. Mutta kun oli pakko saada uudet kuulokkeet.

Vuokraisanta ilmoitti, etta kamppa menee myyntiin. Ok, ei se mitaan. Olisin muutenkin muuttanut kesa- tai heinakuussa. Jonnekin vahan rauhallisemmalle alueelle. Mutta arsyttaa kun tasta eteenpain meilla ravaa porukkaa tollaamassa nurkkia. Plaah. Talla viikolla kolme nayttoa.

Jonkun kanavan, ellei kaikkien, virityskuva on hoystetty kellonajalla. Siis naisen aani monotonisesti viiden sekunnin valein ilmoittaa,  mita kello on. Nukkumiseni ei ole kovastakaan metelista kiinni. TV, musiikki, aanekas puhuminen. Kaikki menee. Mutta jos heraan keskella yota, on pakko alkaa kuunnella, kantautuuko kamppiksen huoneesta kellonajat. Se kun usein nukahtaa telkka paalla. "four fourty-six twenty-five...piip...four fourty-six thirty...piip...four fourty-six thirty-five...piip...jne jne" Yon hiljaisuudessa sita aanta alkaa kyttaamaan. Eika nukkumisesta sen jalkeen tule yhtaan mitaan. Taas meni viisi sekuntia. Four fourty-seven five...piip... Nyt alan nukkumaan. Four fourty-seven ten. Kuinkahan se sanoo tasa minuutit. Heittaako nollat sekuntien paikalle vai ei mitaan... Puolen tunnin ja 360 kellonaikatiedotuksen jalkeen yleensa luovuttaa. Alennun raahautumaan viereiseen huoneeseen sammuttamaan tv:n. Samalla hetkella kun telkka napsahtaa kiinni, kamppis havahtuu hereille, "I'm watching it." No tietenkin, enhan muuta epaillytkaan.

Badly Drwan Boy - River, Sea, Ocean