Parin päivän jälkeen Suomessa onkin ihan ookoo. Paitsi että oikeanpuoleiseen liikenteeseen en varmasti ehdi tottua ennen kuin taas lähden. Ensi kesänä haluaisin tulla Suomeen vaikkapa kolmeksi viikoksi. Niin että ehtisi taas tottua ihan kaikkeen.

YLE:n uutiset tiesivät juuri kertoa, että lähes kolmannes suomalaisista hyväksyy lasten ruumiillisen kurittamisen, toisin sanoen väkivallan. Ällöttävää. Hieno on lasten ihmisarvo tässä yhteiskunnassa. Fyysisen vallan käyttö selkeästi heikompaa kohtaan on raukkamaista ja luopiomaista. Olisin varmasti ikuisesti katkera vanhemmilleni, jos meillä olisi sovellettu "tämä on vaan tukistamista, ei väkivaltaa"- ohjenuoraa.

Badly Drawn Boyn uusi albumi, "Born In The UK", tuli ulos eilen. Suomessa huomenna. Varmaan pitäisi hankkia. Varmasti.

Veljenpoika, 6v, pyysi minua muuttamaan heidän naapuriinsa. Vaikka pyyntö onkin söpö (ja hei, joku ihan oikeasti taitaa pitää minusta ja haluta seuraani!), niin en ole ihan valmis muuttamaan majaani Korsoon. Joonas on jossain välissä muuttunut pikkupojasta pojaksi. Se puhuu galakseista, Aleksanteri Suuren Persian valloituksesta ja dinosauruksista. Sen tietomäärä sitä kiinnostavista asioista on valtava. Joel, 4v, kopioi veljeään ihan kaikessa. Ne kiipeilevät pihassa kivien päällä. Joonas ensin ja Joel perässä. Ne pyytävät minua mukaan ja Joel sanoo: "Sä oot kiva kun sä neikit nasten kanssa vaikka ootkin aikuinen." Joonas kääntyy veljeään kohti ja nauraa: "No ei se oo aikuinen. Se on vaan vähän mua vanhempi."

Ajatelkaa. Ihan oikeasti olen kiva. Ainakin joskus ja joidenkin mielestä. Ehkä sittenkin hyvä, että en ole Suomessa liian usein enkä liian kauan. Noihin kahteen voisi helposti kiintyä liikaa, jos näkisi enemmän.

Lässynlässyn. (Mutta en ole aikuinen, lällällällälää.)

Musiikkina koneen hurinaa, etäällä veli tapailee kitaralla Gunnareita ja toisella suunnalla sisko kuuntelee Stiff Little Fingerssiä.