Joitakin asioita kannattaisi joskus vain jattaa tekematta. Kuten menna kotikaupungissaan sellaiseen suuntaan, mihin ei ole koskaan mennyt ja jaada pois kaikkein epamaaraisimmalla asemalla.



Ei ihme, etta nykyaan suorastaan ilahdun esteettisesti kauniista asioista ymparistossa. Johtunee siita, etta sellaista nakee niin harvoin. Tammikuussa tuskin on mahdollista, etta ei olisi ankeaa ja surullista, mutta onhan tama nyt helvetti aikamoista liioittelua. Tietojeni mukaan Skotlannissa ja Etela-Englannissa seka Newcastlessa asiat ovat paremmin.



Inhoan markia, haisevia lehtia. Niita on joka paikassa. En koskaan ole nahnyt, etta niita siivottaisiin pois. Kai ne kuitenkin joskus ainakin jostain paikoista siivoaa. 



Tuolla puiden takana pilkottavissa taloissa asuin joskus. Kannipaissaan tuli oikaistua ja kastuttua aika monesti. Katua pitkin olisi kuitenkin tullut ainakin 100 metria lisaa matkaa. Joskus pyydettiin yobussin kuskia tekemaan koukkauksen kotikatua pitkin. Harvoin tekivat, maahanmuuttajakuskit eivat koskaan. Tama paikka ei kylla kesalla ole yhta kamala. Talvi on luonnon raiskausta, ei puiden kuulu olla ilman vihreaa.

Ei viikonloppu toki ollut melankolinen, vaikka ehka vahan silta vaikuttaakin. Kamalan tarkeasta jalkapallo-ottelusta tuli tosi hyva tulos ja peli oli muutenkin loistavaa viihdetta. Olen oppinut pitamaan ManU:n uusista pelaajista (uusi=kaikki talla vuosituhannella seuraan tulleet) ja varmasti ihan pian ne tuntuu yhta omilta kuin vanhat. Adoptioprosessi naissa asioissa on aika pitka, nakojaan.

Shed Seven - Ocean Pie